Jobin 32

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

Då vände de tre män åter att svara Job; efter han höll sig rättfärdigan.

2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

Men Elihu, Baracheels son, af Bus af Kams slägte, vardt vreder uppå Job, att han höll sina själ rättfärdigare än Gud.

3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

Ock vardt han vred uppå de tre hans vänner, att de intet svar funno, och dock fördömde Job.

4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

Ty Elihu hade bidt, så länge de hade talat med Job, efter de voro äldre än han.

5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

Derföre, då, han såg, att intet svar var i de tre mäns mun, vardt han vred.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

Och så svarade Elihu, Baracheels son, af Bus, och sade: Jag är ung, och I ären gamle, derföre hafver jag skytt, och fruktat bevisa min konst på eder.

7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

Jag tänkte: Låt åren tala, och åldren bevisa vishet.

8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

Men anden är i menniskone, och dens Allsmägtigas Ande gör henne förståndiga.

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

Mästarena äro icke de visaste, och de gamle förstå icke hvad rätt är.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Derföre vill jag ock tala; hör härtill, jag vill ock bevisa mina konst.

11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

Si, jag hafver bidt, medan I talat hafven; jag hafver gifvit akt på edart förstånd, tilldess I hafven gjort en ända på edart tal.

12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

Och jag hafver haft akt uppå eder, och si, ingen är ibland eder, som Job straffa, eller till hans ord svara kan.

13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

I mågen tilläfventyrs säga: Vi hafve drabbat på vishetena, att Gud hafver bortkastat honom, och ingen annar.

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

Det talet gör mig icke fyllest; jag vill intet svara honom, efter som I taladen.

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

Ack! de uppgifvas, och kunna intet mer svara; de kunna intet mer tala.

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

Efter jag nu bidt hafver, och de kunna intet tala; förty de stå tyste, och svara intet mer;

17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Vill jag dock svara min part, och bevisa mina konst;

18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

Ty jag är så full med ordom, att min ande ängslas i minom buk.

19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

Si, min buk är såsom must, dem tilltäppt är, hvilken ny fat sönderslår.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

Jag måste tala, att jag må få andas; jag måste upplycka mina läppar och svara.

21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

Jag vill på ingens person se, och ingo mennisko till vilja tala;

22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

Förty jag vet icke, om jag så gjorde, om min skapare innan en kort tid mig borttagandes vorde.