Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
Aquellos tres hombres cesaron de replicar a Job, porque él era justo ante sus propios ojos.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Entonces Eliú, hijo de Baraquel, buzita, de la familia de Ram, se encendió en ira contra Job, porque él se justificaba a sí mismo delante de ʼElohim.
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
También se enardeció contra sus tres amigos, porque no hallaron respuesta, sin embargo condenaron a Job.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Eliú esperó en la disputa con Job, porque ellos eran mayores que él.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
Pero al ver Eliú que no había respuesta en la boca de aquellos tres hombres, se encendió en ira.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Eliú tomó la palabra, hijo de Baraquel, buzita: Yo soy menor y ustedes son ancianos. Por eso me abstuve y temí declararles mi opinión.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Yo pensé: La edad debe hablar. El número de años debe enseñar sabiduría.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Pero el que le da entendimiento es el espíritu en el hombre, el soplo del ʼEL-Shadday.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
No son sabios los de mucha edad, ni los ancianos entienden justicia.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Por eso digo: ¡Escúchenme! También yo declararé lo que pienso.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Ciertamente esperé sus palabras, escuché sus razones mientras buscaban qué decir.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
Les presté atención. Ciertamente no hay alguno de ustedes que redarguya a Job y responda sus razonamientos.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
No digan: Hallamos la sabiduría. ʼElohim lo derrotará de manera aplastante, no el hombre.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Él no dirigió sus palabras contra mí, ni yo le responderé con las palabras de ustedes.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
Se desconcertaron, ya no responden. Sus palabras los abandonaron.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
¿Debo esperar porque no hablan, porque cesaron y ya no responden?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Yo también responderé mi parte. Yo también expresaré mi opinión,
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
porque estoy lleno de palabras, y el espíritu me obliga dentro de mí.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Ciertamente mis órganos internos son como vino sin respiradero y están a punto de reventar como odres nuevos.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Hablaré y me desahogaré. Abriré mi boca y responderé.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
No haré ahora acepción de personas, ni me permitiré adular a algún hombre,
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
porque nunca supe adular. De otra manera, mi Hacedor pronto me consumiría.
