Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
De tre menn svarte ikke Job mere, fordi han var rettferdig i sine egne øine.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Da optendtes Elihus vrede - han stammet fra Bus og var sønn av Barak'el, av Rams ætt. Mot Job optendtes hans vrede, fordi han holdt sig selv for å være rettferdig for Gud,
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
og mot hans tre venner optendtes hans vrede, fordi de ikke fant noget svar og allikevel dømte Job skyldig.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Elihu hadde ventet med å tale til Job, fordi de andre var eldre av år enn han.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
Da nu Elihu så at det ikke var noget svar i de tre menns munn, da optendtes hans vrede.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Så tok da Elihu, sønn av Barak'el, busitten, til orde og sa: Jeg er ung av år, og I er gråhårede; derfor holdt jeg mig tilbake og torde ikke uttale for eder hvad jeg vet.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Jeg tenkte: La alderen tale og de mange år forkynne visdom!
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Dog, det er menneskets ånd og den Allmektiges åndepust som gjør forstandig.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
De gamle er ikke alltid vise, ikke alltid forstår oldinger hvad rett er.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Derfor sier jeg: Hør nu på mig! Også jeg vil uttale hvad jeg vet.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Jeg ventet på eders ord, jeg lyttet efter forstandig tale fra eder, mens I grundet på hvad I skulde si.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
Jeg gav akt på eder; men det var ingen av eder som gjendrev Job, ingen som svarte på hans ord.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Si ikke: Vi har funnet visdom hos ham; bare Gud kan få bukt med ham, ikke noget menneske!
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Han har jo ikke rettet sin tale mot mig, og med eders ord vil jeg ikke svare ham.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
De er forferdet og svarer ikke mere; ordene er blitt borte for dem.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
Skal jeg vente, fordi de ikke taler, fordi de står der og ikke svarer mere?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Også jeg vil nu svare for min del; også jeg vil uttale hvad jeg vet.
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
For jeg er full av ord; ånden i mitt indre driver mig.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Mitt indre er som innestengt vin; som nyfylte skinnsekker vil det revne.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Jeg vil tale, så jeg kan få luft; jeg vil åpne mine leber og svare.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Jeg vil ikke ta parti for nogen, og jeg vil ikke smigre for noget menneske;
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
for jeg forstår ikke å smigre; ellers kunde min skaper lett rykke mig bort.
