Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
Omiserunt autem tres viri isti respondere Job, eo quod justus sibi videretur.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Et iratus indignatusque est Eliu filius Barachel Buzites, de cognatione Ram: iratus est autem adversum Job, eo quod justum se esse diceret coram Deo.
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
Porro adversum amicos ejus indignatus est, eo quod non invenissent responsionem rationabilem, sed tantummodo condemnassent Job.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Igitur Eliu expectavit Job loquentem, eo quod seniores essent qui loquebantur.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
Cum autem vidisset quod tres respondere non potuissent, iratus est vehementer.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
Respondensque Eliu filius Barachel Buzites, dixit: [Junior sum tempore, vos autem antiquiores: idcirco, demisso capite, veritus sum vobis indicare meam sententiam.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
Sperabam enim quod ætas prolixior loqueretur, et annorum multitudo doceret sapientiam.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Sed, ut video, spiritus est in hominibus, et inspiratio Omnipotentis dat intelligentiam.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
Non sunt longævi sapientes, nec senes intelligunt judicium.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Ideo dicam: Audite me: ostendam vobis etiam ego meam sapientiam.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Expectavi enim sermones vestros; audivi prudentiam vestram, donec disceptaremini sermonibus;
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
et donec putabam vos aliquid dicere, considerabam: sed, ut video, non est qui possit arguere Job, et respondere ex vobis sermonibus ejus.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Ne forte dicatis: Invenimus sapientiam: Deus projecit eum, non homo.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Nihil locutus est mihi: et ego non secundum sermones vestros respondebo illi.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
Extimuerunt, nec responderunt ultra, abstuleruntque a se eloquia.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
Quoniam igitur expectavi, et non sunt locuti: steterunt, nec ultra responderunt:
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
respondebo et ego partem meam, et ostendam scientiam meam.
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
Plenus sum enim sermonibus, et coarctat me spiritus uteri mei.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
En venter meus quasi mustum absque spiraculo, quod lagunculas novas disrumpit.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
Loquar, et respirabo paululum: aperiam labia mea, et respondebo.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Non accipiam personam viri, et Deum homini non æquabo.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
Nescio enim quamdiu subsistam, et si post modicum tollat me factor meus.]
