Jobin 32

1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,

Et ces trois hommes cessèrent de répondre à Job, parce qu’il était juste à ses propres yeux.

2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,

Alors s’enflamma la colère d’Élihu, fils de Barakeël, le Buzite, de la famille de Ram: sa colère s’enflamma contre Job, parce qu’il se justifiait lui-même plutôt que Dieu;

3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.

et sa colère s’enflamma contre ses trois amis, parce qu’ils ne trouvaient pas de réponse et qu’ils condamnaient Job.

4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.

Et Élihu avait attendu que Job ait cessé de parler, parce qu’ils étaient plus avancés en jours que lui.

5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

Et Élihu vit qu’il n’y avait point de réponse dans la bouche des trois hommes, et sa colère s’enflamma.

6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.

Et Élihu, fils de Barakeël, le Buzite, répondit et dit: Moi, je suis jeune, et vous êtes des vieillards; c’est pourquoi je redoutais et je craignais de vous faire connaître ce que je sais.

7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

Je disais: Les jours parleront, et le grand nombre des années donnera à connaître la sagesse.

8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

Toutefois il y a un esprit qui est dans les hommes, et le souffle du Tout-puissant leur donne de l’intelligence:

9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

Ce ne sont pas les grands qui sont sages, ni les anciens qui discernent ce qui est juste.

10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

C’est pourquoi je dis: Écoute-moi; moi aussi je ferai connaître ce que je sais.

11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

Voici, j’ai attendu vos paroles, j’ai écouté vos raisonnements, jusqu’à ce que vous ayez examiné le sujet;

12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

Je vous ai donné toute mon attention: et voici, il n’y a eu personne d’entre vous qui convainque Job, qui réponde à ses paroles, –

13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

Afin que vous ne disiez pas: Nous avons trouvé la sagesse. Dieu le fera céder, et non pas l’homme.

14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

Or il ne m’a pas adressé de discours, et je ne lui répondrai pas avec vos paroles.

15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.

Ils ont été confondus, ils ne répondent plus; les paroles leur sont ôtées.

16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

J’ai attendu, car ils ne parlaient plus, car ils se tenaient là, ils ne répondaient plus;

17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

Je répondrai, moi aussi, à mon tour; je ferai connaître, moi aussi, ce que je sais;

18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.

Car je suis plein de paroles, l’esprit qui est au-dedans de moi me presse.

19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

Voici, mon ventre est comme un vin qui n’a pas été ouvert; il éclate comme des outres neuves.

20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.

Je parlerai et je respirerai; j’ouvrirai mes lèvres et je répondrai;

21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.

Je ne ferai pas acception de personnes, et je ne flatterai aucun homme;

22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

Car je ne sais pas flatter: celui qui m’a fait m’emporterait bientôt.