< Jobin 32 >
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
So had these three men abstained from answering Job; because he was righteous in his own eyes.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Thereupon was kindled the wrath of Elihu the son of Barachel the Buzite, of the family of Ram: against Job was his wrath kindled, because he had declared himself more righteous than God.
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
And against his three friends was his wrath kindled; because they had found no answer, and yet had condemned Job.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Now Elihu had held back toward Job [his] words; because the others were older in days than he.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
But when Elihu saw that there was no answer in the mouth of these three men, then was his wrath kindled.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
And Elihu the son of Barachel the Buzite commenced, and said, Young am I in days, and ye are very old: therefore I hesitated and feared to show you what I know.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
I had said, Days shall speak, and multitude of years shall make wisdom known.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
But it is the spirit in man, and the breath of the Almighty which giveth them understanding.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
Not those rich in years must be always wise: neither do the aged constantly understand what is just.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Therefore do I say, Hearken to me: I also will show forth what I know myself.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Behold, I waited for your words: I gave an attentive ear to your reasonings, till you might have searched out the [proper] words.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
And now I understand you fully, and, behold, there is none that convinceth Job, or, that answereth his speeches among you.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Say then not, We have found wisdom: God will thrust him down, not man.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
But he hath not directed any words against me: and with your speeches will I not answer him.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
They are dismayed, they answer no more: words have escaped away from them.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
And should I wait [longer], because they cannot speak, because they stand stilt and answer no more?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
[But] I also will surely answer my part, I myself also will show forth what I know;
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
For I am full of words, the spirit in my bosom urgeth me hard.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Behold, my bosom is like [fresh] wine which hath not been opened: like new bottles it is ready to burst.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
I will speak, that I may breathe freer: I will open my lips and answer.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
On no account will I show undue favor to any man, and to no son of earth will I give flattering titles.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
For I know not to give flattering titles; [for else] my Maker would speedily carry me away.