Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
And these three men ceased to answer Job, because he was righteous in his own eyes.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Then was kindled the anger of Elihu the son of Barachel, the Buzite, of the family of Ram: against Job was his anger kindled, because he justified himself rather than God;
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
and against his three friends was his anger kindled, because they found no answer, and [yet] condemned Job.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
But Elihu had waited till Job had finished speaking, because they were older than he.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
And Elihu saw that there was no answer in the mouth of the three men, and his anger was kindled.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
And Elihu the son of Barachel the Buzite answered and said, I am young, and ye are aged; wherefore I was timid, and feared to shew you what I know.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
I said, Let days speak, and multitude of years teach wisdom.
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
But there is a spirit which is in man; and the breath of the Almighty giveth them understanding.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
It is not the great that are wise; neither do the aged understand judgment.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Therefore I say, Hearken to me; I also will shew what I know.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Lo, I waited for your words; I gave ear to your reasonings, until ye searched out what to say.
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
Yea, I gave you mine attention, and behold, there was none of you that confuted Job, that answered his words;
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
That ye may not say, We have found out wisdom; God will make him yield, not man.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Now he hath not directed [his] words against me; and I will not answer him with your speeches. ...
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
They were amazed, they answered no more; words failed them.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
And I waited, for they spoke not, but stood still, and answered no more; —
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
I will answer, I also in my turn, I also will shew what I know:
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
For I am full of matter, the spirit within me constraineth me.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
Behold, my belly is as wine which hath no vent; like new flasks, it is ready to burst.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
I will speak, that I may find relief; I will open my lips and answer.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Let me not, I pray you, accept any man's person; neither will I give flattery to man.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
For I know not how to flatter; my Maker would soon take me away.
