Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
And his three friends also ceased any longer to answer Job: for Job was righteous before them.
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
Then Elius the son of Barachiel, the Buzite, of the kindred of Ram, of the country of Ausis, was angered: and he was very angry with Job, because he justified himself before the Lord.
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
And he was also very angry with [his] three friends, because they were not able to return answers to Job, yet set him down for an ungodly man.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
But Elius had forborne to give an answer to Job, because they were older than he.
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
And Elius saw that there was no answer in the mouth of the three men; and he was angered in his wrath.
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
And Elius the Buzite the son of Barachiel answered and said, I am younger in age, and ye are elder, wherefore I kept silence, fearing to declare to you my own knowledge.
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
And I said, It is not time that speaks, though in many years [men] know wisdom:
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
but there is a spirit in mortals; and the inspiration of the Almighty is that which teaches.
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
The long-lived are not wise [as such]; neither do the aged know judgment.
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Wherefore I said, Hear me, and I will tell you what I know.
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Hearken to my words; for I will speak in your hearing, until ye shall have tried [the matter] with words:
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
and I shall understand as far as you; and, behold, there was no one of you that answered Job his words in argument,
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
lest ye should say, We have found that we have added wisdom to the Lord.
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
And ye have commissioned a man to speak such words.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
They were afraid, they answered no longer; they gave up their speaking.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
I waited, (for I had not spoken, ) because they stood still, they answered not.
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
And Elius continued, and said, I will again speak,
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
for I am full of words, for the spirit of my belly destroys me.
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
And my belly is as a skin of sweet wine, bound up [and] ready to burst; or as a brazier's labouring bellows.
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
I will speak, that I may open my lips and relieve myself.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
For truly I will not be awed because of man, nor indeed will I be confounded before a mortal.
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
For I know not how to respect persons: and if otherwise, even the moths would eat me.
