Jobin 32
1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,
Da nu hine tre Mænd ikke mere svarede Job, fordi han var retfærdig i sine egne Øjne,
2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
blussede Vreden op i Buziten Elihu, Barak'els Søn, af Rams Slægt. På Job vrededes han, fordi han gjorde sig retfærdigere end Gud,
3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
og på hans tre Venner, fordi de ikke fandt noget Svar og dog dømte Job skyldig.
4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
Elihu havde ventet, så længe de talte med Job, fordi de var ældre end han;
5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
men da han så, at de tre Mænd intet havde at svare, blussede hans Vrede op;
6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
og Buziten Elihu, Barak'els Søn, tog til Orde og sagde: Ung af Dage er jeg, og I er gamle Mænd, derfor holdt jeg mig tilbage, angst for at meddele eder min Viden;
7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
jeg tænkte: "Lad Alderen tale og Årenes Mængde kundgøre Visdom!"
8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
Dog Ånden, den er i Mennesket, og den Almægtiges Ånde giver dem Indsigt;
9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
de gamle er ikke altid de kloge, Oldinge ved ej altid, hvad Ret er;
10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
derfor siger jeg: Hør mig, lad også mig komme frem med min Viden!
11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
Jeg biede på, at I skulde tale, lyttede efter forstandige Ord, at I skulde finde de rette Ord;
12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
jeg agtede nøje på eder; men ingen af eder gendrev Job og gav Svar på hans Ord.
13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
Sig nu ikke: "Vi stødte på Visdom, Gud må fælde ham, ikke et Menneske!"
14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
Mod mig har han ikke rettet sin Tale, og med eders Ord vil jeg ikke svare ham.
15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
De blev bange, svarer ej mer, for dem slap Ordene op.
16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
Skal jeg tøve, fordi de tier og står der uden at svare et Ord?
17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
Også jeg vil svare min Del, også jeg vil frem med min Viden!
18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
Thi jeg er fuld af Ord, Ånden i mit Bryst trænger på;
19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
som tilbundet Vin er mit Bryst, som nyfyldte Vinsække nær ved at sprænges;
20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
tale vil jeg for at få Luft, åbne mine Læber og svare.
21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
Forskel gør jeg ikke og smigrer ikke for nogen;
22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."
thi at smigre bruger jeg ikke, snart rev min Skaber mig ellers bort!
