Jobin 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
Fiz concerto com os meus olhos: como pois attentaria n'uma virgem?
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
Porque qual seria a parte de Deus de cima? ou a herança do Todo-poderoso para mim desde as alturas?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
Porventura não é a perdição para o perverso, o desastre para os que obram iniquidade?
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
Ou não vê elle os meus caminhos, e não conta todos os meus passos?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
Se andei com vaidade, e se o meu pé se apressou para o engano
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
(Pese-me em balanças fieis, e saberá Deus a minha sinceridade),
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
Se os meus passos se desviavam do caminho, e se o meu coração segue os meus olhos, e se ás minhas mãos se apegou coisa alguma,
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
Então semeie eu e outro coma, e seja a minha descendencia arrancada até á raiz.
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
Se o meu coração se deixou seduzir por uma mulher, ou se eu armei traições á porta do meu proximo,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
Então môa minha mulher para outro, e outros se encurvem sobre ella.
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
Porque é uma infamia, e é delicto pertencente aos juizes.
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
Porque fogo é que consomem até á perdição, e desarreigaria toda a minha renda.
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
Se desprezei o direito do meu servo ou da minha serva, quando elles contendiam comigo,
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
Então que faria eu quando Deus se levantasse? e, inquirindo a causa, que lhe responderia?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
Aquelle que me fez no ventre não o fez tambem a elle? ou não nos formou do mesmo modo na madre?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
Se retive o que os pobres desejavam, ou fiz desfallecer os olhos da viuva,
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
Ou só comi o meu bocado, e o orphão não comeu d'elle
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
(Porque desde a minha mocidade cresceu comigo como com seu pae, e o guiei desde o ventre de minha mãe),
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
Se a alguem vi perecer por falta de vestido, e ao necessitado por não ter coberta,
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
Se os seus lombos me não abençoaram, se elle não se aquentava com as pelles dos meus cordeiros,
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
Se eu levantei a minha mão contra o orphão, porquanto na porta via a minha ajuda,
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
Então caia do hombro a minha espadoa, e quebre-se o meu braço do osso.
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
Porque o castigo de Deus era para mim um assombro, e eu não podia supportar a sua alteza.
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
Se no oiro puz a minha esperança, ou disse ao oiro fino: Tu és a minha confiança;
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
Se me alegrei de que era muita a minha fazenda, e de que a minha mão tinha alcançado muito;
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
Se olhei para o sol, quando resplandecia, ou para a lua, caminhando gloriosa,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
E o meu coração se deixou enganar em occulto, e a minha bocca beijou a minha mão,
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
Tambem isto seria delicto pertencente ao juiz: pois assim negaria a Deus que está em cima.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
Se me alegrei da desgraça do que me tem odio, e se eu exultei quando mal o achou
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
(Tambem não deixei peccar o meu paladar, desejando a sua morte com maldição),
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
Se a gente da minha tenda não disse: Ah, quem nos désse da sua carne! nunca nos fartariamos d'ella:
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
O estrangeiro não passava a noite na rua; as minhas portas abria ao viandante.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
Se, como Adão, encobri as minhas transgressões, occultando o meu delicto no meu seio;
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
Porque eu temia a grande multidão, e o desprezo das familias me apavoraria, e eu me calaria, e não sairia da porta.
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
Ah quem me dera um que me ouvisse! eis que o meu intento é que o Todo-poderoso me responda, e que o meu adversario escreva um livro.
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
Por certo que o levaria sobre o meu hombro, sobre mim o ataria por corôa.
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
O numero dos meus passos lhe mostraria: como principe me chegaria a elle.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
Se a minha terra clamar contra mim, e se os seus regos juntamente chorarem,
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
Se comi a sua novidade sem dinheiro, e suffoquei a alma dos seus donos,
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
Por trigo me produza cardos, e por cevada joio. Acabaram-se as palavras de Job.
