Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

Io avevo stretto un patto con gli occhi miei; come dunque avrei fissati gli sguardi sopra una vergine?

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

Che parte mi avrebbe assegnata Iddio dall’alto e quale eredità m’avrebbe data l’Onnipotente dai luoghi eccelsi?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

La sventura non è ella per il perverso e le sciagure per quelli che fanno il male?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Iddio non vede egli le mie vie? non conta tutti i miei passi?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

Se ho camminato insieme alla menzogna, se il piede mio s’è affrettato dietro alla frode

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

(Iddio mi pesi con bilancia giusta e riconoscerà la mia integrità)

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

se i miei passi sono usciti dalla retta via, se il mio cuore è ito dietro ai miei occhi, se qualche sozzura mi s’è attaccata alle mani,

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

ch’io semini e un altro mangi, e quel ch’è cresciuto nei miei campi sia sradicato!

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

Se il mio cuore s’è lasciato sedurre per amor d’una donna, se ho spiato la porta del mio prossimo,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

che mia moglie giri la macina ad un altro, e che altri abusino di lei!

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

Poiché quella è una scelleratezza, un misfatto punito dai giudici,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

un fuoco che consuma fino a perdizione, e che avrebbe distrutto fin dalle radici ogni mia fortuna.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

Se ho disconosciuto il diritto del mio servo e della mia serva, quand’eran meco in lite,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

che farei quando Iddio si levasse per giudicarmi, e che risponderei quando mi esaminasse?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Chi fece me nel seno di mia madre non fece anche lui? non ci ha formati nel seno materno uno stesso Iddio?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

Se ho rifiutato ai poveri quel che desideravano, se ho fatto languire gli occhi della vedova,

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

se ho mangiato da solo il mio pezzo di pane senza che l’orfano ne mangiasse la sua parte,

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

io che fin da giovane l’ho allevato come un padre, io che fin dal seno di mia madre sono stato guida alla vedova,

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

se ho visto uno perire per mancanza di vesti o il povero senza una coperta,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

se non m’hanno benedetto i suoi fianchi, ed egli non s’è riscaldato colla lana dei miei agnelli,

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

se ho levato la mano contro l’orfano perché mi sapevo sostenuto alla porta…

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

che la mia spalla si stacchi dalla sua giuntura, il mio braccio si spezzi e cada!

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

E invero mi spaventava il castigo di Dio, ed ero trattenuto dalla maestà di lui.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

Se ho riposto la mia fiducia nell’oro, se all’oro fino ho detto: “Tu sei la mia speranza”,

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

se mi son rallegrato che le mie ricchezze fosser grandi e la mia mano avesse molto accumulato,

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

se, contemplando il sole che raggiava e la luna che procedeva lucente nel suo corso,

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

il mio cuore, in segreto, s’è lasciato sedurre e la mia bocca ha posato un bacio sulla mano

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

(misfatto anche questo punito dai giudici ché avrei difatti rinnegato l’Iddio ch’è di sopra),

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

se mi son rallegrato della sciagura del mio nemico ed ho esultato quando gli ha incolto sventura

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

(io, che non ho permesso alle mie labbra di peccare chiedendo la sua morte con imprecazione),

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

se la gente della mia tenda non ha detto: “Chi è che non si sia saziato della carne delle sue bestie?”

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

(lo straniero non passava la notte fuori; le mie porte erano aperte al viandante),

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

se, come fan gli uomini, ho coperto i miei falli celando nel petto la mia iniquità,

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

perché avevo paura della folla e dello sprezzo delle famiglie al punto da starmene queto e non uscir di casa…

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

Oh, avessi pure chi m’ascoltasse!… ecco qua la mia firma! l’Onnipotente mi risponda! Scriva l’avversario mio la sua querela,

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

ed io la porterò attaccata alla mia spalla, me la cingerò come un diadema!

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

Gli renderò conto di tutt’i miei passi, a lui m’appresserò come un principe!

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

Se la mia terra mi grida contro, se tutti i suoi solchi piangono,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

se ne ho mangiato il frutto senza pagarla, se ho fatto sospirare chi la coltivava,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

che invece di grano mi nascano spine, invece d’orzo mi crescano zizzanie!” Qui finiscono i discorsi di Giobbe.