Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

“I made a covenant with my eyes; how then should I look lustfully at a young woman?

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

For what is the portion from God above, and the heritage from the Almighty on high?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Is it not calamity to the unrighteous, and disaster to the workers of iniquity?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Doesn’t he see my ways, and count all my steps?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

“If I have walked with falsehood, and my foot has hurried to deceit

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

(let me be weighed in an even balance, that God may know my integrity);

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

if my step has turned out of the way, if my heart walked after my eyes, if any defilement has stuck to my hands,

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

then let me sow, and let another eat. Yes, let the produce of my field be rooted out.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

“If my heart has been enticed to a woman, and I have laid wait at my neighbor’s door,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

then let my wife grind for another, and let others sleep with her.

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For that would be a heinous crime. Yes, it would be an iniquity to be punished by the judges,

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

for it is a fire that consumes to destruction, and would root out all my increase.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

“If I have despised the cause of my male servant or of my female servant, when they contended with me,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

what then will I do when God rises up? When he visits, what will I answer him?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Didn’t he who made me in the womb make him? Didn’t one fashion us in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

“If I have withheld the poor from their desire, or have caused the eyes of the widow to fail,

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

or have eaten my morsel alone, and the fatherless has not eaten of it

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

(no, from my youth he grew up with me as with a father, I have guided her from my mother’s womb);

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

if I have seen any perish for want of clothing, or that the needy had no covering;

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

if his heart hasn’t blessed me, if he hasn’t been warmed with my sheep’s fleece;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

if I have lifted up my hand against the fatherless, because I saw my help in the gate;

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

then let my shoulder fall from the shoulder blade, and my arm be broken from the bone.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For calamity from God is a terror to me. Because of his majesty, I can do nothing.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

“If I have made gold my hope, and have said to the fine gold, ‘You are my confidence;’

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

If I have rejoiced because my wealth was great, and because my hand had gotten much;

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

if I have seen the sun when it shined, or the moon moving in splendor,

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

and my heart has been secretly enticed, and my hand threw a kiss from my mouth;

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

this also would be an iniquity to be punished by the judges, for I would have denied the God who is above.

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

“If I have rejoiced at the destruction of him who hated me, or lifted up myself when evil found him

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

(I have certainly not allowed my mouth to sin by asking his life with a curse);

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

if the men of my tent have not said, ‘Who can find one who has not been filled with his meat?’

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

(the foreigner has not camped in the street, but I have opened my doors to the traveler);

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

if like Adam I have covered my transgressions, by hiding my iniquity in my heart,

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

because I feared the great multitude, and the contempt of families terrified me, so that I kept silence, and didn’t go out of the door—

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

oh that I had one to hear me! Behold, here is my signature! Let the Almighty answer me! Let the accuser write my indictment!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

Surely I would carry it on my shoulder, and I would bind it to me as a crown.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

I would declare to him the number of my steps. I would go near to him like a prince.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

If my land cries out against me, and its furrows weep together;

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

if I have eaten its fruits without money, or have caused its owners to lose their life,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

let briers grow instead of wheat, and stinkweed instead of barley.” The words of Job are ended.