Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

A covenant had I made with my eyes: how then should I fix my look on a virgin?

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

And what then would have been my portion of God from above? and what lot of the Almighty from on high?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Is not calamity [ready] for the unjust? and misfortune for the wrong-doers?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Behold, he truly seeth my ways, and numbereth all my steps;

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

[And knoweth] whether I have walked with vain desires, or if my foot hath hastened after deceit.

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

Let him weigh me then in a righteous balance, and let God acknowledge my integrity,

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

If my step have turned aside from the [proper] way, and my heart have walked after my eyes, and if any blemish have cleaved to my hands:

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

Then let me sow, and let another eat; and let what I have growing be rooted out.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

If my heart have been beguiled toward a woman, or if I have lain in wait at my neighbor's door:

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

Then may my wife labor at the mill for another, and may strangers ill-use her;

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For this would be incest; yea, it would be an iniquity [to be punished by] the judges;

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

For it would be a fire that consumeth down to the place of corruption, and would root out all my products.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

If ever I cast aside the justice due to my man-servant and my maid-servant, when they contended with me:

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

What then could I do when God should rise up? and when he should investigate, what could I answer him?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Did not he that made me make him born or a woman? and did not the same one fashion us in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

If ever I denied the wish of the indigent, or ever allowed the eyes of the widow to fall [in vain hopes];

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

Or if ever I ate my bread by myself alone, and the fatherless did not eat thereof;

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

(For from my youth he was brought up with me, as though we were of one father, and I have guided her [as though she was sprung] from my mother's womb; )

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

If ever I saw any one perishing for want of clothing, or the needy without covering:

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

If his loins have not blessed me, and if he have not been warmed with the fleece of my sheep;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

If I have swung my hand against the fatherless, because I saw in the gate those that would help me:

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

Then may my shoulder fall from my shoulder-blade, and my arm be broken from the channel-bone;

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For dreaded by me was the calamitous punishment of God, and against his highness I can accomplish nothing.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

If I have made gold my confidence, or have said to the fine gold, Thou art my trust:

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

If ever I rejoiced because my wealth was abundant, and because my hand had gotten much;

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

If ever I looked at the light [of the sun] when he shone brightly and on the moon walking in splendor:

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

And my heart became misled in secret, and my hand kissed my mouth:

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

This also were an iniquity to be punished by the judge; for thus would I have denied the God that is above.

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

If ever I rejoiced at the downfall of him that hated me, or was elated when evil befell him; —

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

But I suffered not my mouth to sin by denouncing with a curse his soul: —

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

If the men of my tent said not, Oh is there one that is not satisfied of his flesh; —

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

In the street a stranger had not to lodge; my doors I held open to the roadside;

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

If I covered up my transgressions like a common man, by hiding in my bosom my iniquity;

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

Because I dreaded the great multitude, or because the contempt of families did terrify me, so that I kept silence, and dared not to go out of the door; —

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

Oh who will bring me one that would hear me! behold, here is my plea; may the Almighty answer me; and any record which my opponent may have written, —

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

Surely upon my shoulder would I carry it: I would bind it as a crown unto me.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

The number of my steps would I tell him: as [to] a prince would I go near unto him.—

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

If my land ever cried out because of me, or if its furrows wept together;

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

If I ever consumed its strength without payment, or caused the soul of its owners to grieve:

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

Then may instead of wheat, thorns come forth, and instead of barley, cockle. (Here end the words of Job.)