Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

I made a covenant with my eyes; why then should I think on a maid?

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

For what portion of God is there from above? and what inheritance of the Almighty from on high?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Is not destruction to the wicked? and a strange punishment to the workers of iniquity?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Does not he see my ways, and count all my steps?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

If I have walked with vanity, or if my foot has hurried to deceit;

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

Let me be weighed in an even balance that God may know my integrity.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

If my step has turned out of the way, and my heart walked after my eyes, and if any blot has stuck to my hands;

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

Then let me sow, and let another eat; yes, let my offspring be rooted out.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

If my heart have been deceived by a woman, or if I have laid wait at my neighbor’s door;

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

Then let my wife grind to another, and let others bow down on her.

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For this is an heinous crime; yes, it is an iniquity to be punished by the judges.

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

For it is a fire that consumes to destruction, and would root out all my increase.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

If I did despise the cause of my manservant or of my maidservant, when they contended with me;

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

What then shall I do when God rises up? and when he visits, what shall I answer him?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Did not he that made me in the womb make him? and did not one fashion us in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

If I have withheld the poor from their desire, or have caused the eyes of the widow to fail;

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

Or have eaten my morsel myself alone, and the fatherless has not eaten thereof;

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

(For from my youth he was brought up with me, as with a father, and I have guided her from my mother’s womb; )

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

If I have seen any perish for want of clothing, or any poor without covering;

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

If I have lifted up my hand against the fatherless, when I saw my help in the gate:

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

Then let my arm fall from my shoulder blade, and my arm be broken from the bone.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For destruction from God was a terror to me, and by reason of his highness I could not endure.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

If I have made gold my hope, or have said to the fine gold, You are my confidence;

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

If I rejoice because my wealth was great, and because my hand had gotten much;

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

If I beheld the sun when it shined, or the moon walking in brightness;

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

And my heart has been secretly enticed, or my mouth has kissed my hand:

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

This also were an iniquity to be punished by the judge: for I should have denied the God that is above.

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

If I rejoice at the destruction of him that hated me, or lifted up myself when evil found him:

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

Neither have I suffered my mouth to sin by wishing a curse to his soul.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

If the men of my tabernacle said not, Oh that we had of his flesh! we cannot be satisfied.

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

The stranger did not lodge in the street: but I opened my doors to the travelers.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

If I covered my transgressions as Adam, by hiding my iniquity in my bosom:

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

Did I fear a great multitude, or did the contempt of families terrify me, that I kept silence, and went not out of the door?

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

Oh that one would hear me! behold, my desire is, that the Almighty would answer me, and that my adversary had written a book.

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

Surely I would take it on my shoulder, and bind it as a crown to me.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

I would declare to him the number of my steps; as a prince would I go near to him.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

If my land cry against me, or that the furrows likewise thereof complain;

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

If I have eaten the fruits thereof without money, or have caused the owners thereof to lose their life:

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

Let thistles grow instead of wheat, and cockle instead of barley. The words of Job are ended.