Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

I made a covenant with mine eyes; how then should I look upon a maid?

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

For what would be the portion of God from above, and the heritage of the Almighty from on high?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Is it not calamity to the unrighteous, and disaster to the workers of iniquity?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Doth not He see my ways, and count all my steps?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

If I have walked with vanity, and my foot hath hasted to deceit —

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

Let me be weighed in a just balance, that God may know mine integrity —

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

If my step hath turned out of the way, and my heart walked after mine eyes, and if any spot hath cleaved to my hands;

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

Then let me sow, and let another eat; yea, let the produce of my field be rooted out.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

If my heart have been enticed unto a woman, and I have lain in wait at my neighbour's door;

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

Then let my wife grind unto another, and let others bow down upon her.

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For that were a heinous crime; yea, it were an iniquity to be punished by the judges.

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

For it is a fire that consumeth unto destruction, and would root out all mine increase.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

If I did despise the cause of my man-servant, or of my maid-servant, when they contended with me —

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

What then shall I do when God riseth up? And when He remembereth, what shall I answer Him?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Did not He that made me in the womb make him? And did not One fashion us in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

If I have withheld aught that the poor desired, or have caused the eyes of the widow to fail;

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

Or have eaten my morsel myself alone, and the fatherless hath not eaten thereof —

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

Nay, from my youth he grew up with me as with a father, and I have been her guide from my mother's womb.

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

If I have seen any wanderer in want of clothing, or that the needy had no covering;

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

If I have lifted up my hand against the fatherless, because I saw my help in the gate;

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

Then let my shoulder fall from the shoulder-blade, and mine arm be broken from the bone.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For calamity from God was a terror to me, and by reason of His majesty I could do nothing.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

If I have made gold my hope, and have said to the fine gold: 'Thou art my confidence';

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

If I rejoiced because my wealth was great, and because my hand had gotten much;

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

If I beheld the sun when it shined, or the moon walking in brightness;

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

And my heart hath been secretly enticed, and my mouth hath kissed my hand;

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

This also were an iniquity to be punished by the judges; for I should have lied to God that is above.

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

If I rejoiced at the destruction of him that hated me, or exulted when evil found him —

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

Yea, I suffered not my mouth to sin by asking his life with a curse.

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

If the men of my tent said not: 'Who can find one that hath not been satisfied with his meat?'

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

The stranger did not lodge in the street; my doors I opened to the roadside.

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

If after the manner of men I covered my transgressions, by hiding mine iniquity in my bosom —

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

Because I feared the great multitude, and the most contemptible among families terrified me, so that I kept silence, and went not out of the door.

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

Oh that I had one to hear me! — Lo, here is my signature, let the Almighty answer me — and that I had the indictment which mine adversary hath written!

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

Surely I would carry it upon my shoulder; I would bind it unto me as a crown.

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

I would declare unto him the number of my steps; as a prince would I go near unto him.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

If my land cry out against me, and the furrows thereof weep together;

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

If I have eaten the fruits thereof without money, or have caused the tillers thereof to be disappointed —

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

Let thistles grow instead of wheat, and noisome weeds instead of barley. The words of Job are ended.