Jobin 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
I made a covenant with mine eyes; and how should I fix my regard upon a maid?
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
For what would have been [my] portion of God from above, and what the heritage of the Almighty from on high?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
Is not calamity for the unrighteous? and misfortune for the workers of iniquity?
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
Doth not he see my ways, and number all my steps?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
If I have walked with falsehood, and my foot hath hasted to deceit,
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
(Let me be weighed in an even balance, and God will take knowledge of my blamelessness; )
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
If my step have turned out of the way, and my heart followed mine eyes, and if any blot cleaveth to my hands;
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
Let me sow, and another eat; and let mine offspring be rooted out.
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
If my heart have been enticed unto a woman, so that I laid wait at my neighbour's door,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
Let my wife grind for another, and let others bow down upon her.
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
For this is an infamy; yea, it is an iniquity [to be judged by] the judges:
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
For it is a fire that consumeth to destruction, and would root out all mine increase.
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
If I have despised the cause of my bondman or of my bondmaid, when they contended with me,
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
What then should I do when God riseth up? and if he visited, what should I answer him?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
Did not he that made me in the womb make him? and did not One fashion us in the womb?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
If I have withheld the poor from [their] desire, or caused the eyes of the widow to fail;
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
Or have eaten my morsel alone, so that the fatherless ate not thereof,
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
(For from my youth he grew up with me as with a father, and I have guided the [widow] from my mother's womb; )
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
If I have seen any perishing for want of clothing, or any needy without covering;
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my lambs;
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
If I have lifted up my hand against an orphan, because I saw my help in the gate:
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
[Then] let my shoulder fall from the shoulder-blade, and mine arm be broken from the bone!
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
For calamity from God was a terror to me, and by reason of his excellency I was powerless.
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
If I have made gold my hope, or said to the fine gold, My confidence!
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
If I rejoiced because my wealth was great, and because my hand had gotten much;
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
If I beheld the sun when it shone, or the moon walking in brightness,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
And my heart have been secretly enticed, so that my mouth kissed my hand:
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
This also would be an iniquity for the judge, for I should have denied the God who is above.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
If I rejoiced at the destruction of him that hated me, and exulted when evil befell him;
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
(Neither have I suffered my mouth to sin by asking his life with a curse; )
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
If the men of my tent said not, Who shall find one that hath not been satisfied with his meat? —
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
The stranger did not lodge without; I opened my doors to the pathway.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
If I covered my transgressions as Adam, by hiding mine iniquity in my bosom,
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
Because I feared the great multitude, and the contempt of families terrified me, so that I kept silence, and went not out of the door, ...
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
Oh that I had one to hear me! Behold my signature: let the Almighty answer me! And let mine opponent write an accusation!
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
Would I not take it upon my shoulder? I would bind it on to me [as] a crown;
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
I would declare unto him the number of my steps; as a prince would I come near to him.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
If my land cry out against me, and its furrows weep together;
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
If I have eaten the fruits thereof without money, and have tormented to death the souls of its owners:
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
Let thistles grow instead of wheat, and tares instead of barley. The words of Job are ended.
