Jobin 31

1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

I reached an agreement with my eyes, that I would not so much as think about a virgin.

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

For what portion should God from above hold for me, and what inheritance should the Almighty from on high keep?

3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.

Is not destruction held for the wicked and repudiation kept for those who work injustice?

4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

Does he not examine my ways and number all my steps?

5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,

If I have walked in vanity, or if my foot has hurried towards deceitfulness,

6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

let him weigh me in a just balance, and let God know my simplicity.

7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,

If my steps have turned aside from the way, or if my heart has followed my eyes, or if a blemish has clung to my hands,

8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.

then may I sow, and let another consume, and let my offspring be eradicated.

9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

If my heart has been deceived over a woman, or if I have waited in ambush at my friend’s door,

10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;

then let my wife be the harlot of another, and let other men lean over her.

11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,

For this is a crime and a very great injustice.

12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.

It is a fire devouring all the way to perdition, and it roots out all that springs forth.

13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,

If I have despised being subject to judgment with my servant or my maid, when they had any complaint against me,

14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

then what will I do when God rises to judge, and, when he inquires, how will I respond to him?

15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

Is not he who created me in the womb, also he who labored to make him? And did not one and the same form me in the womb?

16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?

If I have denied the poor what they wanted and have made the eyes of the widow wait;

17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?

if I have eaten my morsel of food alone, while orphans have not eaten from it;

18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

(for from my infancy mercy grew with me, and it came out with me from my mother’s womb; )

19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,

if I have looked down on him who was perishing because he had no clothing and the poor without any covering,

20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,

if his sides have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;

21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,

if I have lifted up my hand over an orphan, even when it might seem to me that I have the advantage over him at the gate;

22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

then may my shoulder fall from its joint, and may my arm, with all its bones, be broken.

23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

For I have always feared God, like waves flowing over me, whose weight I was unable to bear.

24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

If I have considered gold to be my strength, or if I have called purified gold ‘my Trust;’

25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

if I have rejoiced over my great success, and over the many things my hand has obtained;

26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

if I gazed upon the sun when it shined and the moon advancing brightly,

27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,

so that my heart rejoiced in secret and I kissed my hand with my mouth,

28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

which is a very great iniquity and a denial against the most high God;

29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?

if I have been glad at the ruin of him who hated me and have exulted that evil found him,

30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.

for I have not been given my throat to sin by asking for a curse on his soul;

31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

if the men around my tabernacle have not said: “He might give us some of his food, so that we will be filled,”

32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.

for the foreigner did not remain at the door, my door was open to the traveler;

33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,

if, as man does, I have hidden my sin and have concealed my iniquity in my bosom;

34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

if I became frightened by an excessive crowd, and the disrespect of close relatives alarmed me, so that I would much rather have remained silent or have gone out the door;

35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

then, would he grant me a hearing, so that the Almighty would listen to my desire, and he who judges would himself write a book,

36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

which I would then carry on my shoulder and wrap around me like a crown?

37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

With each of my steps, I would pronounce and offer it, as if to a prince.

38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,

So, if my land cries out against me, and if its furrows weep with it,

39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

if I have used its fruits for nothing but money and have afflicted the souls of its tillers,

40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

then, may thistles spring forth for me instead of grain, and thorns instead of barley. (This ended the words of Job.)