Jobin 31
1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!
Jeg sluttede en Pagt med mit Øje om ikke at se på en Jomfru;
2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
hvad var ellers min Lod fra Gud hist oppe, den Arv, den Almægtige gav fra det høje?
3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
Har ikke den lovløse Vanheld i Vente, Udådsmændene Modgang?
4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
Ser han ej mine Veje og tæller alle mine Skridt?
5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
Har jeg holdt til med Løgn, og hasted min Fod til Svig
6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
på Rettens Vægtskål veje han mig, så Gud kan kende min Uskyld
7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
er mit Skridt bøjet af fra Vejen, og har mit Hjerte fulgt mine Øjne, hang noget ved mine Hænder,
8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
da gid jeg må så og en anden fortære, og hvad jeg planted, oprykkes med Rode!
9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
Blev jeg en Dåre på Grund at en Kvinde, og har jeg luret ved Næstens Dør,
10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
så dreje min Hustru Kværn for en anden, og andre bøje sig over hende!
11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
Thi sligt var Skændselsdåd, Brøde, der drages for Retten,
12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
ja, Ild, der æder til Afgrunden og sætter hele min Høst i Brand!
13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
Har jeg ringeagtet min Træls og min Trælkvindes Ret, når de trættede med mig,
14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
hvad skulde jeg da gøre, når Gud stod op, hvad skulde jeg svare, når han så efter?
15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
Har ikke min Skaber skabt ham i Moders Skød, har en og samme ej dannet os begge i Moders Liv?
16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
Har jeg afslået ringes Ønske, ladet Enkens Øjne vansmægte,
17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
var jeg ene om at spise mit Brød, har den faderløse ej spist deraf
18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
nej, fra Barnsben fostred jeg ham som en Fader, jeg ledede hende fra min Moders Skød.
19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
Har jeg set en Stakkel blottet for Klæder, en fattig savne et Tæppe
20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
visselig nej, hans Hofter velsigned mig, når han varmed sig i Uld af mine Lam.
21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
Har jeg løftet min Bånd mod en faderløs, fordi jeg var vis på Medhold i Retten,
22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
så falde min Skulder fra Nakken, så rykkes min Arm af Led!
23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
Thi Guds Rædsel var kommet over mig, og når han rejste sig, magted jeg intet!
24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
Har jeg slået min Lid til Guld, kaldt det rene Guld min Fortrøstning,
25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
var det min Glæde, at Rigdommen voksed, og at min Hånd fik sanket så meget,
26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
så jeg, hvorledes Sollyset stråled, eller den herligt skridende Måne,
27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
og lod mit Hjerte sig dåre i Løn, så jeg hylded dem med Kys på min Hånd
28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
også det var Brøde, der drages for Retten, thi da fornægted jeg Gud hist oppe.
29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
Var min Avindsmands Fald min Glæd jubled jeg, når han ramtes af Vanheld
30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
nej, jeg tillod ikke min Gane at synde, så jeg bandende kræved hans Sjæl.
31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
Har min Husfælle ej måttet sige: "Hvem mættedes ej af Kød fra hans Bord"
32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
nej, den fremmede lå ej ude om Natten, jeg åbned min Dør for Vandringsmænd.
33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
Har jeg skjult mine Synder, som Mennesker gør, så jeg dulgte min Brøde i Brystet
34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
af Frygt for den store Hob, af Angst for Stamfrænders Ringeagt, så jeg blev inden Døre i Stilhed!
35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
Ak, var der dog en, der hørte på mig! Her er mit Bomærke - lad den Almægtige svare! Havde jeg blot min Modparts Indlæg!
36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
Sandelig, tog jeg det på min Skulder, kransed mit Hoved dermed som en Krone,
37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
svared ham for hvert eneste Skridt og mødte ham som en Fyrste.
38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
Har min Mark måttet skrige over mig og alle Furerne græde,
39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
har jeg tæret dens Kraft uden Vederlag, udslukt dens Ejeres Liv,
40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.
så gro der Tjørn for Hvede og Ukrudt i Stedet for Byg! Her ender Jobs Ord.
