Jobin 30
1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
然るに今は我よりも年少き者等われを笑ふ 彼等の父は我が賤しめて群の犬と並べ置くことをもせざりし者なり
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
またかれらの手の力もわれに何の用をかなさん 彼らは其氣力すでに衰へたる者なり
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
かれらは缺乏と饑とによりて痩おとろへ 荒かつ廢れたる暗き野にて乾ける地を咬む
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
すなはち灌木の中にて藜を摘み苕の根を食物となす
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
彼らは人の中より逐いださる 盜賊を追ふがごとくに人かれらを追て呼はる
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
彼等は懼ろしき谷に住み 土坑および磐穴に居り
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
灌木の中に嘶なき 荊棘の下に偃す
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
彼らは愚蠢なる者の子 卑むべき者の子にして國より撃いださる
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
しかるに今は我かれらの歌謠に成り 彼らの嘲哢となれり
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
かれら我を厭ふて遠く我を離れ またわが面に唾することを辭まず
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
神わが綱を解て我をなやましたまへば彼等もわが前にその韁を縱せり
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
この輩わが右に起あがり わが足を推のけ我にむかひて滅亡の路を築く
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
彼らは自ら便なき者なれども尚わが逕を毀ち わが滅亡を促す
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
かれらは石垣の大なる崩口より入がごとくに進み來り 破壞の中にてわが上に乗かかり
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
懼ろしき事わが身に臨み 風のごとくに我が尊榮を吹はらふ わが福祿は雲のごとくに消失す
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
今はわが心われの衷に鎔て流れ 患難の日かたく我を執ふ
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
夜にいれば我骨刺れて身を離る わが身を噬む者つひに休むこと無し
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
わが疾病の大なる能によりてわが衣服は醜き樣に變り 裏衣の襟の如くに我身に固く附く
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
神われを泥の中に投こみたまひて我は塵灰に等しくなれり
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
われ汝にむかひて呼はるに汝答へたまはず 我立をるに 汝只われをながめ居たまふ
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
なんぢは我にむかひて無情なりたまひ 御手の能力をもて我を攻撃たまふ
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
なんぢ我を擧げ風の上に乗て負去しめ 大風の音とともに消亡しめたまふ
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
われ知る汝はわれを死に歸らしめ一切の生物の終に集る家に歸らしめたまはん
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
かれは必ず荒垤にむかひて手を舒たまふこと有じ 假令人滅亡に陷るとも是等の事のために號呼ぶことをせん
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
苦みて日を送る者のために我哭ざりしや 貧しき者のために我心うれへざりしや
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
われ吉事を望みしに凶事きたり 光明を待しに黑暗きたれり
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
わが膓沸かへりて安からず 患難の日我に追及ぬ
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
われは日の光を蒙らずして哀しみつつ歩き 公會の中に立て助を呼もとむ
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
われは山犬の兄弟となり 駝鳥の友となれり
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
わが皮は黑くなりて剥落ち わが骨は熱によりて焚け
31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
わが琴は哀の音となり わが笛は哭の聲となれり
