Jobin 30
1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
But now people much younger than me laugh at me; people whose fathers I would not put to work with my sheepdogs.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
They are too weak to be any use to me; they're all worn-out.
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
Thin through hunger and want, they try to eat the dry ground in the dark, desolate wilderness.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
There they pick desert herbs and the leaves of bushes, and eat the roots of broom trees.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
They were driven out of the community.
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
People shouted after them as if they were thieves. They have to live in dangerous ravines, in caves and among the rocks.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
They shout out like animals among the bushes; they huddle together in the weeds for shelter.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
They are foolish, nameless people that have been driven from the land.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
Yet now they mock me in their songs; I have become a joke to them!
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
They despise and shun me; they don't hesitate to spit in my face.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
God has made my bowstring loose and humbled me.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
The rabble rise up against me, they send me running; like a city under siege they devise ways to destroy me.
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
They cut off my way of escape; they bring about my downfall and do this without anyone's help.
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
They come in through a wide breach; they rush in as the wall comes tumbling down.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
Terrors overcome me; my honor is blown away by the wind; my salvation vanishes like a cloud.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
And now my life is ebbing away; every day despair grips me.
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
At night my bones are in agony; the pain gnaws at me and never stops.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
God grabs me roughly by my clothes; he pulls me by the collar of my shirt.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
He has thrown me in the mud; he has humbled me like dust and ashes.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
God, I cry to you but you don't answer; I stand before you, but you don't even notice me.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
You have turned cruel to me; you use your power to make me suffer.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
You pick me up and blow me along in the wind; tossing me about in the whirlwind.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
I know you're taking me to my death, to the place where all the living go.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
Who would want to kick a man when he is down, when they cry for help in their time of trouble?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
Didn't I weep for those having hard times? Didn't I grieve at what the poor suffered?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
But when I looked for good, only evil came, and when I waited for the light, all that came was darkness.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
Inside I am in turmoil, it never stops; I face days of despair.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
I am so depressed; seeing the sun doesn't help. I stand up in the assembly and cry for help.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
I am like a brother to the jackals, a companion to owls.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
My skin turns black on me; and my bones burn within me.
31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
My lyre only plays sad songs, and my pipe is the voice of those who weep.
