Jobin 30
1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
But now those who are younger than I make sport of me; those whose fathers I would not have put with the dogs of my flocks.
2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
Of what use is the strength of their hands to me? all force is gone from them.
3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
They are wasted for need of food, biting the dry earth; their only hope of life is in the waste land.
4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
They are pulling off the salt leaves from the brushwood, and making a meal of roots.
5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
They are sent out from among their townsmen, men are crying after them as thieves
6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
They have to get a resting-place in the hollows of the valleys, in holes of the earth and rocks.
7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-
They make noises like asses among the brushwood; they get together under the thorns.
8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
They are sons of shame, and of men without a name, who have been forced out of the land.
9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
And now I have become their song, and I am a word of shame to them.
10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
I am disgusting to them; they keep away from me, and put marks of shame on me.
11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
For he has made loose the cord of my bow, and put me to shame; he has sent down my flag to the earth before me.
12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
The lines of his men of war put themselves in order, and make high their ways of destruction against me:
13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
They have made waste my roads, with a view to my destruction; his bowmen come round about me;
14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
As through a wide broken place in the wall they come on, I am overturned by the shock of their attack.
15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
Fears have come on me; my hope is gone like the wind, and my well-being like a cloud.
16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
But now my soul is turned to water in me, days of trouble overtake me:
17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
The flesh is gone from my bones, and they give me no rest; there is no end to my pains.
18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
With great force he takes a grip of my clothing, pulling me by the neck of my coat.
19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
Truly God has made me low, even to the earth, and I have become like dust.
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
You give no answer to my cry, and take no note of my prayer.
21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
You have become cruel to me; the strength of your hand is hard on me.
22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
Lifting me up, you make me go on the wings of the wind; I am broken up by the storm.
23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
For I am certain that you will send me back to death, and to the meeting-place ordered for all living.
24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
Has not my hand been stretched out in help to the poor? have I not been a saviour to him in his trouble?
25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
Have I not been weeping for the crushed? and was not my soul sad for him who was in need?
26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
For I was looking for good, and evil came; I was waiting for light, and it became dark.
27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
My feelings are strongly moved, and give me no rest; days of trouble have overtaken me.
28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
I go about in dark clothing, uncomforted; I get up in the public place, crying out for help.
29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
I have become a brother to the jackals, and go about in the company of ostriches.
30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
My skin is black and dropping off me; and my bones are burning with the heat of my disease.
31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."
And my music has been turned to sorrow, and the sound of my pipe into the noise of weeping.
