Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Después de esto Job comenzó a hablar, maldiciendo el día de su nacimiento.
2 Job lausui ja sanoi:
Y dijo:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
“Que el día en que nací sea borrado, así como la noche en que se anunció que un niño había sido concebido.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Que ese día se convierta en tinieblas. Que el Dios de arriba no lo recuerde. Que no brille la luz sobre él.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Cúbranlo con oscuridad y sombra de muerte. Una nube negra debería ensombrecerlo. Debería ser tan aterrador como la oscuridad de un eclipse de día.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Borren esa noche como si nunca hubiera existido. No la cuenten en el calendario. Que no tenga día en ningún mes.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
“Que en esa noche no nazcan niños, que no se escuchen sonidos de felicidad.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Que la maldigan los que maldicen ciertos días, los que tienen el poder de sacar al Leviatán.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Que sus estrellas de la madrugada permanezcan oscuras. Que al buscar la luz, no vea ninguna, que no vea el resplandor del amanecer
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
porque no cerró el vientre de mi madre para impedirme ver los problemas.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
“¿Por qué no nací muerto? ¿Por qué no morí al nacer?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
¿Por qué hubo un regazo para que me acostara, y pechos para que me amamantaran?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Ahora estaría acostado en paz, durmiendo y descansando
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
junto con los reyes de este mundo y sus funcionarios cuyos palacios ahora yacen en ruinas;
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
o con los nobles que coleccionaban oro y llenaban sus casas de plata.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
¿Por qué no fui un aborto, enterrado en secreto, un bebé que nunca vio la luz?
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Allí, en la tumba, los malvados no dan más problemas, y los que ya no tienen fuerzas tienen su descanso.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Allí los prisioneros descansan y no escuchan las órdenes de sus opresores.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Tanto los pequeños como los grandes están allí, y los esclavos son liberados de sus amos.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
¿Por qué Dios da vida a los que sufren, a los que viven amargamente,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
a los que esperan una muerte que no llega y a los que buscan la muerte más desesperadamente que la caza de un tesoro?
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
¡Son tan increíblemente felices cuando llegan a la tumba!
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
¿Por qué se da luz a quien no sabe a dónde va, a quien Dios ha cercado?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
“Mis gemidos son el pan que como, y mis lágrimas son el agua que bebo.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Porque todo lo que temía me ha sucedido; todo lo que temía me ha sobrevenido.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
No tengo paz, ni tranquilidad, ni descanso. Lo único que siento es rabia”.
