Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Potom otvori usta svoja Jov i stade kleti dan svoj.
2 Job lausui ja sanoi:
I progovoriv Jov reèe:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Ne bilo dana u koji se rodih, i noæi u kojoj rekoše: rodi se djetiæ!
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Bio taj dan tama, ne gledao ga Bog ozgo, i ne osvjetljavala ga svjetlost!
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Mrak ga zaprznio i sjen smrtni, oblak ga obastirao, bio strašan kao najgori dani!
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Noæ onu osvojila tama, ne radovala se meðu danima godišnjim, ne brojila se u mjesece!
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Gle, noæ ona bila pusta, pjevanja ne bilo u njoj!
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Kleli je koji kunu dane, koji su gotovi probuditi krokodila!
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Potamnjele zvijezde u sumraèje njezino, èekala vidjelo i ne doèekala ga, i ne vidjela zori trepavica;
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Što mi nije zatvorila vrata od utrobe i nije sakrila muku od mojih oèiju.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Zašto ne umrijeh u utrobi? ne izdahnuh izlazeæi iz utrobe?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Zašto me prihvatiše koljena? zašto sise, da sem?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Jer bih sada ležao i poèivao; spavao bih, i bio bih miran,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
S carevima i savjetnicima zemaljskim, koji zidaše sebi pustoline,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Ili s knezovima, koji imaše zlata, i kuæe svoje puniše srebra.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Ili zašto ne bih kao nedonošèe sakriveno, kao dijete koje ne ugleda vidjela?
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Ondje bezbožnici prestaju dosaðivati, i ondje poèivaju iznemogli,
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
I sužnji se odmaraju i ne èuju glasa nastojnikova.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Mali i veliki ondje je, i rob slobodan od svoga gospodara.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Zašto se daje vidjelo nevoljniku i život onima koji su tužna srca,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Koji èekaju smrt a nje nema, i traže je veæma nego zakopano blago,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Koji igraju od radosti i vesele se kad naðu grob?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Èovjeku, kojemu je put sakriven i kojega je Bog zatvorio otsvuda?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Jer prije jela mojega dolazi uzdah moj, i kao voda razljeva se jauk moj.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Jer èega se bojah doðe na mene, i èega se strašah zadesi me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Ne poèivah niti imah mira niti se odmarah, i opet doðe strahota.
