Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Depois disto abriu Job a sua boca, e amaldiçoou o seu dia.
2 Job lausui ja sanoi:
E Job respondeu, e disse:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Pereça o dia em que nasci, e a noite em que se disse: Foi concebido um homem!
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Converta-se aquele dia em trevas; e Deus de cima não tenha cuidado dele, nem resplandeça sobre ele a luz.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Contaminem-no as trevas e a sombra de morte; habitem sobre ele nuvens: a escuridão do dia o espante!
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
A escuridão tome aquela noite, e não se goze entre os dias do ano, e não entre no número dos meses!
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Ah que solitária seja aquela noite, e suave música não entre nela!
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Amaldiçoem-na aqueles que amaldiçoam o dia, que estão prontos para levantar o seu pranto.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Escureçam-se as estrelas do seu crepúsculo; que espere a luz, e não venha: e não veja as pestanas dos olhos da alva!
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Porque não fechou as portas do ventre; nem escondeu dos meus olhos a canceira?
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Porque não morri eu desde a madre? e em saindo do ventre, não expirei?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Porque me receberam os joelhos? e porque os peitos, para que mamasse?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Porque já agora jazera e repousara; dormiria, e então haveria repouso para mim.
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
Com os reis e conselheiros da terra, que se edificavam casas nos lugares assolados,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Ou com os príncipes que tinham ouro, que enchiam as suas casas de prata,
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Ou como aborto oculto, não existiria: como as crianças que não viram a luz.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Ali os maus cessam de perturbar: e ali repousam os cançados.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Ali os presos juntamente repousam, e não ouvem a voz do exator:
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Ali está o pequeno e o grande, e o servo fica livre de seu senhor.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Porque se dá luz ao miserável, e vida aos amargosos de ânimo?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Que esperam a morte, e não se acha: e cavam em busca dela mais do que de tesouros ocultos:
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Que de alegria saltam, e exultam, achando a sepultura:
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Ao homem, cujo caminho é oculto, e a quem Deus o encobriu?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Porque antes do meu pão vem o meu suspiro: e os meus gemidos se derramam como água.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Porque o temor que temo me veio: e o que receiava me aconteceu.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Nunca estive descançado, nem sosseguei, nem repousei, mas veio sobre mim a perturbação.
