Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Pēc tam Ījabs atdarīja savu muti un nolādēja savu dienu. Un Ījabs iesāka un sacīja:
2 Job lausui ja sanoi:
Tā diena lai pazūd, kur esmu dzimis,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Un tā nakts, kur sacīja: puisītis ieņemts.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Šī diena lai paliek tumša, lai Dievs no augšienes pēc viņas nevaicā, un spožums pār viņu lai nespīd.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Tumsa un nāves ēna lai viņu aizņem, padebeši lai viņu apklāj un kas vien dienu aptumšo, lai viņu biedē.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Šo nakti lai tumsa apņem, ka tā starp gada dienām nepriecājās, lai viņa nenāk mēnešu skaitā.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Redzi, šī nakts lai paliek neauglīga, ka tanī nenotiek gavilēšana.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Lai dienu lādētāji to nolād, tie, kas māk Levijatanu uzrīdīt.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Lai viņas rīta zvaigznes top aptumšotas, lai viņa gaida uz gaismu, bet nekā, un lai viņa neredz ausekļa spīdumu.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Tāpēc ka tā manām miesām durvis nav aizslēgusi, un bēdas nav noslēpusi priekš manām acīm.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Kāpēc es neesmu nomiris mātes miesās un bojā gājis, kad no miesām iznācu?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Kāpēc esmu likts klēpī un kāpēc pie krūtīm, ka man bija zīst?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Jo tad es gulētu un būtu klusu, tad es gulētu, un man būtu dusa,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
Līdz ar ķēniņiem un runas kungiem virs zemes, kas sev kapu vietas uztaisījuši,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Vai ar lieliem kungiem, kam zelts bijis, kas savus namus ar sudrabu pildījuši;
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Vai kā norakts nelaikā dzimis bērns es nebūtu nekas, tā kā bērniņi, kas nav redzējuši gaismas.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Tur bezdievīgie stājās no trakošanas, un tur dus, kam spēks noguris;
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Tur cietumnieki visi līdzi ir mierā, tie nedzird dzinēja balsi;
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Tur ir mazs un liels, un kalps ir vaļā no sava kunga.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Kāpēc (Dievs) dod bēdīgam gaismu un dzīvību tiem, kam noskumusi sirds,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Kas pēc nāves ilgojās, bet tā nenāk, un rok pēc tās vairāk nekā pēc mantām,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Kas priecātos un gavilētu, kas līksmotos, kad kapu atrastu -
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Vīram, kam ceļš ir apslēpts, un ko Dievs visapkārt apspiedis?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Jo maizes vietā man ir nopūtas, un mana kaukšana izgāzās kā ūdens.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Jo briesmas, ko bijos, man uzgājušas, un no kā man bija bail, tas man uznācis.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Man nav miera, man nav dusas, es nedabūju atpūsties, un bēdas nāk uz bēdām.
