< Jobin 3 >
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Post hæc aperuit Iob os suum, et maledixit diei suo,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Pereat dies in qua natus sum, et nox in qua dictum est: Conceptus est homo.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Dies ille vertatur in tenebras, non requirat eum Deus desuper, et non illustretur lumine.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Obscurent eum tenebræ et umbra mortis, occupet eum caligo, et involvatur amaritudine.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Noctem illam tenebrosus turbo possideat, non computetur in diebus anni, nec numeretur in mensibus:
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Sit nox illa solitaria, nec laude digna:
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Maledicant ei qui maledicunt diei, qui parati sunt suscitare Leviathan:
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Obtenebrentur stellæ caligine eius: expectet lucem et non videat, nec ortum surgentis auroræ:
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Quia non conclusit ostia ventris, qui portavit me, nec abstulit mala ab oculis meis.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Quare non in vulva mortuus sum, egressus ex utero non statim perii?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Quare exceptus genibus? cur lactatus uberibus?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Nunc enim dormiens silerem, et somno meo requiescerem:
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
Cum regibus et consulibus terræ, qui ædificant sibi solitudines:
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Aut cum principibus, qui possident aurum, et replent domos suas argento:
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Aut sicut abortivum absconditum non subsisterem, vel qui concepti non viderunt lucem.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Ibi impii cessaverunt a tumultu, et ibi requieverunt fessi robore.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Et quondam vincti pariter sine molestia, non audierunt vocem exactoris.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Parvus et magnus ibi sunt, et servus liber a domino suo.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Quare misero data est lux, et vita his, qui in amaritudine animæ sunt?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
qui expectant mortem, et non venit, quasi effodientes thesaurum:
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Gaudentque vehementer cum invenerint sepulchrum.
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Viro cuius abscondita est via, et circumdedit eum Deus tenebris?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Antequam comedam suspiro: et tamquam inundantes aquæ, sic rugitus meus:
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Quia timor, quem timebam, evenit mihi: et quod verebar accidit.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Nonne dissimulavi? nonne silui? nonne quievi? et venit super me indignatio.