Jobin 3

1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

Allora Giobbe aprì la bocca e maledisse il giorno della sua nascita.

2 Job lausui ja sanoi:

E prese a dire così:

3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

“Perisca il giorno ch’io nacqui e la notte che disse: “E’ concepito un maschio!”

4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

Quel giorno si converta in tenebre, non se ne curi Iddio dall’alto, né splenda sovr’esso raggio di luce!

5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

Se lo riprendano le tenebre e l’ombra di morte, resti sovr’esso una fitta nuvola, le eclissi lo riempian di paura!

6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

Quella notte diventi preda d’un buio cupo, non abbia la gioia di contar tra i giorni dell’anno, non entri nel novero de’ mesi!

7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

Quella notte sia notte sterile, e non vi s’oda grido di gioia.

8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

La maledicano quei che maledicono i giorni e sono esperti nell’evocare il drago.

9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

Si oscurino le stelle del suo crepuscolo, aspetti la luce e la luce non venga, e non miri le palpebre dell’alba,

10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

poiché non chiuse la porta del seno che mi portava, e non celò l’affanno agli occhi miei.

11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

Perché non morii nel seno di mia madre? Perché non spirai appena uscito dalle sue viscere?

12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

Perché trovai delle ginocchia per ricevermi e delle mammelle da poppare?

13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

Ora mi giacerei tranquillo, dormirei, ed avrei così riposo

14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

coi re e coi consiglieri della terra che si edificarono mausolei,

15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

coi principi che possedean dell’oro e che empiron d’argento le lor case;

16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

o, come l’aborto nascosto, non esisterei, sarei come i feti che non videro la luce.

17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

Là cessano gli empi di tormentare gli altri. Là riposano gli stanchi,

18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

là i prigioni han requie tutti insieme, senz’udir voce d’aguzzino.

19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

Piccoli e grandi sono là del pari, e lo schiavo è libero del suo padrone.

20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

Perché dar la luce all’infelice e la vita a chi ha l’anima nell’amarezza,

21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

i quali aspettano la morte che non viene, e la ricercano più che i tesori nascosti,

22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-

e si rallegrerebbero fino a giubilarne, esulterebbero se trovassero una tomba?

23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

Perché dar vita a un uomo la cui via è oscura? e che Dio ha stretto in un cerchio?

24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

Io sospiro anche quando prendo il mio cibo, e i miei gemiti si spandono com’acqua.

25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

Non appena temo un male, ch’esso mi colpisce; e quel che pavento, mi piomba addosso.

26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."

Non trovo posa, né requie, né pace, il tormento è continuo!”