Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Après cela, Job ouvrit la bouche et maudit le jour de sa naissance.
2 Job lausui ja sanoi:
Il prit la parole et dit:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Périsse le jour où je suis né, Et la nuit qui dit: Un enfant mâle est conçu!
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Ce jour! Qu’il se change en ténèbres, Que Dieu n’en ait point souci dans le ciel, Et que la lumière ne rayonne plus sur lui!
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Que l’obscurité et l’ombre de la mort s’en emparent, Que des nuées établissent leur demeure au-dessus de lui, Et que de noirs phénomènes l’épouvantent!
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Cette nuit! Que les ténèbres en fassent leur proie, Qu’elle disparaisse de l’année, Qu’elle ne soit plus comptée parmi les mois!
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Que cette nuit devienne stérile, Que l’allégresse en soit bannie!
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Qu’elle soit maudite par ceux qui maudissent les jours, Par ceux qui savent exciter le léviathan!
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Que les étoiles de son crépuscule s’obscurcissent, Qu’elle attende en vain la lumière, Et qu’elle ne voie point les paupières de l’aurore!
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Car elle n’a pas fermé le sein qui me conçut, Ni dérobé la souffrance à mes regards.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Pourquoi ne suis-je pas mort dans le ventre de ma mère? Pourquoi n’ai-je pas expiré au sortir de ses entrailles?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Pourquoi ai-je trouvé des genoux pour me recevoir, Et des mamelles pour m’allaiter?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Je serais couché maintenant, je serais tranquille, Je dormirais, je reposerais,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
Avec les rois et les grands de la terre, Qui se bâtirent des mausolées,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Avec les princes qui avaient de l’or, Et qui remplirent d’argent leurs demeures.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Ou je n’existerais pas, je serais comme un avorton caché, Comme des enfants qui n’ont pas vu la lumière.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
Là ne s’agitent plus les méchants, Et là se reposent ceux qui sont fatigués et sans force;
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Les captifs sont tous en paix, Ils n’entendent pas la voix de l’oppresseur;
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Le petit et le grand sont là, Et l’esclave n’est plus soumis à son maître.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Pourquoi donne-t-il la lumière à celui qui souffre, Et la vie à ceux qui ont l’amertume dans l’âme,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Qui espèrent en vain la mort, Et qui la convoitent plus qu’un trésor,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Qui seraient transportés de joie Et saisis d’allégresse, s’ils trouvaient le tombeau?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
A l’homme qui ne sait où aller, Et que Dieu cerne de toutes parts?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Mes soupirs sont ma nourriture, Et mes cris se répandent comme l’eau.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
Ce que je crains, c’est ce qui m’arrive; Ce que je redoute, c’est ce qui m’atteint.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Je n’ai ni tranquillité, ni paix, ni repos, Et le trouble s’est emparé de moi.
