Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this hath Job opened his mouth, and revileth his day.
2 Job lausui ja sanoi:
And Job answereth and saith: —
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish in which I am born, And the night that hath said: 'A man-child hath been conceived.'
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
That day — let it be darkness, Let not God require it from above, Nor let light shine upon it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness and death-shade redeem it, Let a cloud tabernacle upon it, Let them terrify it as the most bitter of days.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
That night — let thick darkness take it, Let it not be united to days of the year, Into the number of months let it not come.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Lo! that night — let it be gloomy, Let no singing come into it.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let the cursers of day mark it, Who are ready to wake up Leviathan.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of its twilight be dark, Let it wait for light, and there is none, And let it not look on the eyelids of the dawn.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it hath not shut the doors Of the womb that was mine! And hide misery from mine eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why from the womb do I not die? From the belly I have come forth and gasp!
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Wherefore have knees been before me? And what [are] breasts, that I suck?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now, I have lain down, and am quiet, I have slept — then there is rest to me,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With kings and counsellors of earth, These building wastes for themselves.
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with princes — they have gold, They are filling their houses [with] silver.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
(Or as a hidden abortion I am not, As infants — they have not seen light.)
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked have ceased troubling, And there rest do the wearied in power.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Together prisoners have been at ease, They have not heard the voice of an exactor,
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Small and great [are] there the same. And a servant [is] free from his lord.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why giveth He to the miserable light, and life to the bitter soul?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Who are waiting for death, and it is not, And they seek it above hid treasures.
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Who are glad — unto joy, They rejoice when they find a grave.
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
To a man whose way hath been hidden, And whom God doth shut up?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For before my food, my sighing cometh, And poured out as waters [are] my roarings.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For a fear I feared and it meeteth me, And what I was afraid of doth come to me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I was not safe — nor was I quiet — Nor was I at rest — and trouble cometh!
