Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
At length Job opened his mouth, and cursed the day of his birth.
2 Job lausui ja sanoi:
And Job spake and said:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Perish the day in which I was born, and the night which said, “A man-child is conceived!”
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Let that day be darkness; Let not God seek it from above; Yea, let not the light shine upon it!
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness and the shadow of death redeem it; Let a cloud dwell upon it; Let whatever darkeneth the day terrify it!
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
As for that night, let darkness seize upon it; Let it not rejoice among the days of the year; Let it not come into the number of the months!
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
O let that night be unfruitful! Let there be in it no voice of joy;
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let them that curse the day curse it, Who are skilful to stir up the leviathan!
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of its twilight be darkened; Let it long for light, and have none; Neither let it see the eyelashes of the morning!
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it shut not up the doors of my mother's womb, And hid not trouble from mine eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why died I not at my birth? Why did I not expire when I came forth from the womb?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why did the knees receive me, And why the breasts, that I might suck?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now should I lie down and be quiet; I should sleep; then should I be at rest,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With kings and counsellors of the earth, Who built up for themselves—ruins!
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with princes that had gold, And filled their houses with silver;
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or, as a hidden untimely birth, I had perished; As infants which never saw the light.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked cease from troubling; There the weary are at rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
There the prisoners rest together; They hear not the voice of the oppressor.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
The small and the great are there, And the servant is free from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why giveth He light to him that is in misery, And life to the bitter in soul,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Who long for death, and it cometh not, And dig for it more than for hid treasures;
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Who rejoice exceedingly, Yea, exult, when they can find a grave?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Why is light given to a man from whom the way is hid, And whom God hath hedged in?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For my sighing cometh before I eat, And my groans are poured out like water.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For that which I dread overtaketh me; That at which I shudder cometh upon me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I have no peace, nor quiet, nor respite: Misery cometh upon me continually.
