Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this Job has opened his mouth, and reviles his day.
2 Job lausui ja sanoi:
And Job answers and says:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
“Let the day perish in which I am born, And the night that has said: A man-child has been conceived.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
That day—let it be darkness, Do not let God require it from above, Nor let light shine on it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness and death-shade redeem it, Let a cloud dwell on it, Let them terrify it as the most bitter of days.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
That night—let thick darkness take it, Let it not be united to days of the year, Let it not come into the number of months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Behold! That night—let it be barren, Let no singing come into it.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let the cursers of day mark it, Who are ready to wake up Leviathan.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of its twilight be dark, Let it wait for light, and there is none, And let it not look on the eyelids of the dawn.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it has not shut the doors Of the womb that was mine! And hide misery from my eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why do I not die from the womb? I have come forth from the belly and gasp!
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why have knees been before me? And what [are] breasts, that I suck?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now, I have lain down, and am quiet, I have slept—then there is rest to me,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With kings and counselors of earth, These building ruins for themselves.
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with princes—they have gold, They are filling their houses [with] silver.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
(Or I am not as a hidden abortion, As infants—they have not seen light.)
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked have ceased troubling, And there the wearied rest in power.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
Together prisoners have been at ease, They have not heard the voice of an exactor,
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Small and great [are] the same there. And a servant [is] free from his lord.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why does He give light to the miserable, and life to the bitter soul?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Who are waiting for death, and it is not, And they seek it above hid treasures.
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Who are glad—to joy, They rejoice when they find a grave.
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
To a man whose way has been hidden, And whom God shuts up?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For before my food, my sighing comes, And my roarings [are] poured out as waters.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For I feared a fear and it meets me, And what I was afraid of comes to me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I was not safe—nor was I quiet—Nor was I at rest—and trouble comes!”
