Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this Job opened his mouth, and cursed his day,
2 Job lausui ja sanoi:
saying,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish in which I was born, and that night in which they said, Behold a boy!
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Let that night be darkness, and let not the Lord regard it from above, neither let light come upon it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
But let darkness and the shadow of death seize it; let blackness come upon it;
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
let that day and night be cursed, let darkness carry them away; let it not come into the days of the year, neither let it be numbered with the days of the months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
But let that night be pain, and let not mirth come upon it, nor joy.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
But let him that curses that day curse it, [even] he that is ready to attack the great whale.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of that night be darkened; let it remain [dark], and not come into light; and let it not see the morning star arise:
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
because it shut not up the gates of my mother's womb, for [so] it would have removed sorrow from my eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
For why died I not in the belly? and [why] did I not come forth from the womb and die immediately?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
and why did the knees support me? and why did I suck the breasts?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
Now I should have lain down and been quiet, I should have slept and been at rest,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
with kings [and] councillors of the earth, who gloried in [their] swords;
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
or with rulers, whose gold was abundant, who filled their houses with silver:
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
or [I should have been] as an untimely birth proceeding from his mother's womb, or as infants who never saw light.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the ungodly have burnt out the fury of rage; there the wearied in body rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
And the men of old time have together ceased to hear the exactor's voice.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
The small and great are there, and the servant that feared his lord.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
For why is light given to those who are in bitterness, and life to those souls which are in griefs?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
who desire death, and obtain it not, digging [for it] as [for] treasures;
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
and would be very joyful if they should gain it?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Death [is] rest to [such] a man, for God has hedged him in.
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For my groaning comes before my food, and I weep being beset with terror.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For the terror of which I meditated has come upon me, and that which I had feared has befallen me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I was not at peace, nor quiet, nor had I rest; yet wrath came upon me.
