Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
Afterward Iob opened his mouth, and cursed his day.
2 Job lausui ja sanoi:
And Iob cryed out, and sayd,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish, wherein I was borne, and the night when it was sayde, There is a man childe conceiued.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Let that day bee darkenesse, let not God regarde it from aboue, neyther let the light shine vpon it,
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
But let darkenesse, and the shadowe of death staine it: let the cloude remayne vpon it, and let them make it fearefull as a bitter day.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Let darkenesse possesse that night, let it not be ioyned vnto the dayes of the yeere, nor let it come into the count of the moneths.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Yea, desolate be that night, and let no ioy be in it.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let them that curse the day, (being readie to renue their mourning) curse it.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the starres of that twilight be dimme through darkenesse of it: let it looke for light, but haue none: neither let it see the dawning of the day,
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it shut not vp the dores of my mothers wombe: nor hid sorowe from mine eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why died I not in the birth? or why dyed I not, when I came out of the wombe?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why did the knees preuent me? and why did I sucke the breasts?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For so shoulde I now haue lyen and bene quiet, I should haue slept then, and bene at rest,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With the Kings and counselers of the earth, which haue buylded themselues desolate places:
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with the princes that had golde, and haue filled their houses with siluer.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or why was I not hid, as an vntimely birth, either as infants, which haue not seene the light?
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
The wicked haue there ceased from their tyrannie, and there they that laboured valiantly, are at rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
The prisoners rest together, and heare not the voyce of the oppressour.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
There are small and great, and the seruant is free from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Wherefore is the light giuen to him that is in miserie? and life vnto them that haue heauie hearts?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Which long for death, and if it come not, they would euen search it more then treasures:
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Which ioy for gladnes, and reioyce, when they can finde the graue.
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Why is the light giuen to the man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For my sighing commeth before I eate, and my roarings are powred out like the water.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For the thing I feared, is come vpon me, and the thing that I was afraid of, is come vnto me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I had no peace, neither had I quietnesse, neither had I rest, yet trouble is come.
