Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this Job opened his mouth, and cursed his day,
2 Job lausui ja sanoi:
And he said:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish wherein I was born, and the night in which it was said: A man child is conceived.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Let that day be turned into darkness, let not God regard it from above, and let not the light shine upon it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness, and the shadow of death cover it, let a mist overspread it, and let it be wrapped up in bitterness.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
Let a darksome whirlwind seize upon that night, let it not be counted in the days of the year, nor numbered in the months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Let that night be solitary, and not worthy of praise.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let them curse it who curse the day. who are ready to raise up a leviathan:
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars be darkened with the mist thereof: let it expect light and not see it, nor the rising of the dawning of the day:
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it shut not up the doors of the womb that bore me, nor took away evils from my eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why did I not die in the womb, why did I not perish when I came out of the belly?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why received upon the knees? why suckled at the breasts?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now I should have been asleep and still, and should have rest in my sleep.
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With kings and consuls of the earth, who build themselves solitudes:
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with princes, that possess gold, and All their houses with silver:
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or as a hidden untimely birth I should not be, or as they that being conceived have not seen the light.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked cease from tumult, and there the wearied in strength are at rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
And they sometime bound together without disquiet, have not heard the voice of the oppressor.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
The small and great are there, and the servant is free from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why is light given to him that is in misery, and life to them that are in bitterness of soul?
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
That look for death, and it cometh not, as they that dig for a treasure:
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
And they rejoice exceedingly when they have found the grave.
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
To a man whose way is hidden, and God hath surrounded him with darkness?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
Before I eat I sigh: and as overflowing waters, so is my roaring:
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For the fear which I feared hath come upon me: and that which I was afraid of, hath befallen me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
Have I not dissembled? have I not kept silence? have I not been quiet? and indignation is come upon me.
