Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this, Job opened his mouth and cursed his day.
2 Job lausui ja sanoi:
And Job answered and said,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish in which I was born, and the night that said, There is a man child conceived.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
That day — let it be darkness, let not God care for it from above, neither let light shine upon it:
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness and the shadow of death claim it; let clouds dwell upon it; let darkeners of the day terrify it.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
That night — let gloom seize upon it; let it not rejoice among the days of the year; let it not come into the number of the months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Behold, let that night be barren; let no joyful sound come therein;
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let them curse it that curse the day, who are ready to rouse Leviathan;
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of its twilight be dark; let it wait for light, and have none, neither let it see the eyelids of the dawn:
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it shut not up the doors of the womb that bore me, and hid not trouble from mine eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Wherefore did I not die from the womb, — come forth from the belly and expire?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why did the knees meet me? and wherefore the breasts, that I should suck?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now should I have lain down and been quiet; I should have slept: then had I been at rest,
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
With kings and counsellors of the earth, who build desolate places for themselves,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
Or with princes who had gold, who filled their houses with silver;
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or as a hidden untimely birth I had not been; as infants that have not seen the light.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked cease from troubling; and there the wearied are at rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
The prisoners together are at ease; they hear not the voice of the taskmaster.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
The small and great are there, and the bondman freed from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Wherefore is light given to him that is in trouble, and life to those bitter of soul,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
Who long for death, and it [cometh] not, and dig for it more than for hidden treasures;
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
Who rejoice even exultingly and are glad when they find the grave? —
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
To the man whose way is hidden, and whom God hath hedged in?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For my sighing cometh before my bread, and my groanings are poured out like the waters.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For I feared a fear, and it hath come upon me, and that which I dreaded hath come to me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I was not in safety, neither had I quietness, neither was I at rest, and trouble came.
