Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this, Job opened his mouth and cursed the day of his birth.
2 Job lausui ja sanoi:
And this is what he said:
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
“May the day of my birth perish, and the night it was said, ‘A boy is conceived.’
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
If only that day had turned to darkness! May God above disregard it; may no light shine upon it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
May darkness and gloom reclaim it, and a cloud settle over it; may the blackness of the day overwhelm it.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
If only darkness had taken that night away! May it not appear among the days of the year; may it never be entered in any of the months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Behold, may that night be barren; may no joyful voice come into it.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
May it be cursed by those who curse the day — those prepared to rouse Leviathan.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
May its morning stars grow dark; may it wait in vain for daylight; may it not see the breaking of dawn.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
For that night did not shut the doors of the womb to hide the sorrow from my eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why did I not perish at birth; why did I not die as I came from the womb?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why were there knees to receive me, and breasts that I should be nursed?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now I would be lying down in peace; I would be asleep and at rest
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
with kings and counselors of the earth, who built for themselves cities now in ruins,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
or with princes who had gold, who filled their houses with silver.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or why was I not hidden like a stillborn child, like an infant who never sees daylight?
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked cease from raging, and there the weary find rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
The captives enjoy their ease; they do not hear the voice of the oppressor.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
Both small and great are there, and the slave is freed from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why is light given to the miserable, and life to the bitter of soul,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
who long for death that does not come, and search for it like hidden treasure,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
who rejoice and greatly exult when they can find the grave?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Why is life given to a man whose way is hidden, whom God has hedged in?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
I sigh when food is put before me, and my groans pour out like water.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For the thing I feared has overtaken me, and what I dreaded has befallen me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I am not at ease or quiet; I have no rest, for trouble has come.”
