Jobin 3
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
After this Job opened his mouth, and cursed his day.
2 Job lausui ja sanoi:
And Job answered and said,
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
Let the day perish in which I was born, and the night which said, There is a man-child conceived.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
Let that day be darkness. Let not God from above seek for it, nor let the light shine upon it.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
Let darkness and the shadow of death claim it for their own. Let a cloud dwell upon it. Let blackness come upon it.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
As for that night, let thick darkness seize upon it. Let it not rejoice among the days of the year. Let it not come into the number of the months.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
Lo, let that night be barren. Let no joyful voice come in it.
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
Let them curse it who curse the day, who are ready to rouse up leviathan.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
Let the stars of the twilight of it be dark. Let it look for light, but have none, nor let it behold the eyelids of the morning.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
Because it did not shut up the doors of my mother's womb, nor hide trouble from my eyes.
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
Why did I not die from the womb? Why did I not give up the spirit when my mother bore me?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
Why did the knees receive me? Or why the breast, that I should suck?
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
For now I should have lain down and been quiet. I should have slept. Then I would have been at rest
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
with kings and counselors of the earth, who built waste places for themselves,
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
or with rulers who had gold, who filled their houses with silver.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
Or I should have been as a hidden untimely birth, as infants that never saw light.
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
There the wicked cease from troubling, and there the weary are at rest.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
There the prisoners are at ease together. They do not hear the voice of the taskmaster.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
The small and the great are there. And the servant is free from his master.
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
Why is light given to him who is in misery, and life to the bitter in soul,
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
who long for death, but it comes not, and dig for it more than for hid treasures,
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
who rejoice exceedingly, and are glad when they can find the grave?
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
Why is light given to a man whose way is hid, and whom God has hedged in?
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
For my sighing comes before I eat, and my groanings are poured out like water.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
For the thing which I fear comes upon me, and that which I am afraid of comes to me.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
I am not at ease, nor am I quiet, neither have I rest, but trouble comes.
