Jobin 29

1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

Job siguió hablando.

2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

“¡Ojalá volviera a los viejos tiempos en que Dios me cuidaba!

3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

Su luz brillaba sobre mí y alumbraba mi camino en la oscuridad.

4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

Cuando era joven y fuerte, Dios era mi amigo y me hablaba en mi casa.

5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,

El Todopoderoso seguía conmigo y estaba rodeado de mis hijos.

6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

Mis rebaños producían mucha leche, y el aceite fluía libremente de mis prensas de aceitunas.

7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,

Salí a la puerta de la ciudad y me senté en la plaza pública.

8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

Los jóvenes me veían y se apartaban del camino; los ancianos me defendían.

9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.

Los dirigentes guardaron silencio y se taparon la boca con las manos.

10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

Las voces de los funcionarios se acallaron; se callaron en mi presencia.

11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

“Todos los que me escuchaban me alababan; los que me veían me elogiaban,

12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

porque daba a los pobres que me llamaban y a los huérfanos que no tenían quien los ayudara.

13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

Los que estaban a punto de morir me bendijeron; hice cantar de alegría a la viuda.

14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

Siendo sincero y actuando correctamente eran lo que yo llevaba como ropa.

15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

Fui como los ojos para los ciegos y los pies para los cojos.

16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

Fui como un padre para los pobres, y defendí los derechos de los extranjeros.

17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

Rompí la mandíbula de los malvados y les hice soltar su presa de los dientes.

18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

Pensé que moriría en casa, después de muchos años.

19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.

Como un árbol, mis raíces se extienden hasta el agua; el rocío se posa en mis ramas durante la noche.

20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

Siempre se me concedían nuevos honores; mi fuerza se renovaba como un arco infalible.

21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

“La gente escuchaba atentamente lo que yo decía; se callaba al escuchar mis consejos.

22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.

Una vez que yo hablaba, no tenían nada más que decir; lo que yo decía era suficiente.

23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

Me esperaban como quien espera la lluvia, con la boca abierta por la lluvia de primavera.

24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

Cuando les sonreía, apenas podían creerlo; mi aprobación significaba todo el mundo para ellos.

25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

Decidí el camino a seguir como su líder, viviendo como un rey entre sus soldados, y cuando estaban tristes los consolaba”.