Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
E Jó continuou a falar seu discurso, dizendo:
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
Ah quem me dera que fosse como nos meses passados! Como nos dias em que Deus me guardava!
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
Quando ele fazia brilhar sua lâmpada sobre minha cabeça, e eu com sua luz caminhava pelas trevas,
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
Como era nos dias de minha juventude, quando a amizade de Deus estava sobre minha tenda;
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
Quando o Todo-Poderoso ainda estava comigo, meus filhos ao redor de mim;
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
Quando eu lavava meus passos com manteiga, e da rocha me corriam ribeiros de azeite!
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
Quando eu saía para a porta da cidade, [e] na praça preparava minha cadeira,
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
Os rapazes me viam, e abriam caminho; e os idosos se levantavam, e ficavam em pé;
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
Os príncipes se detinham de falar, e punham a mão sobre a sua boca;
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
A voz dos líderes se calava, e suas línguas se apegavam a céu da boca;
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
O ouvido que me ouvia me considerava bem-aventurado, e o olho que me via dava bom testemunho de mim.
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
Porque eu livrava ao pobre que clamava, e ao órfão que não tinha quem o ajudasse.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
A bênção do que estava a ponto de morrer vinha sobre mim; e eu fazia o coração da viúva ter grande alegria.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
Vestia-me de justiça, e ela me envolvia; e meu juízo era como um manto e um turbante.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
Eu era olhos para o cego, e pés para o manco.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
Aos necessitados eu era pai; e a causa que eu não sabia, investigava com empenho.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
E quebrava os queixos do perverso, e de seus dentes tirava a presa.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
E eu dizia: Em meu ninho expirarei, e multiplicarei [meus] dias como areia.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
Minha raiz se estendia junto às águas, e o orvalho ficava de noite em meus ramos.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
Minha honra se renovava em mim, e meu arco se revigorava em minha mão.
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
Ouviam-me, e esperavam; e se calavam ao meu conselho.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
Depois de minha palavra nada replicavam, e minhas razões gotejavam sobre eles.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
Pois esperavam por mim como pela chuva, e abriam sua boca como para a chuva tardia.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
Se eu me ria com eles, não acreditavam; e não desfaziam a luz de meu rosto.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Eu escolhia o caminho para eles, e me sentava à cabeceira; e habitava como rei entre as tropas, como o consolador dos que choram.
