Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
addidit quoque Iob adsumens parabolam suam et dixit
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
quis mihi tribuat ut sim iuxta menses pristinos secundum dies quibus Deus custodiebat me
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
quando splendebat lucerna eius super caput meum et ad lumen eius ambulabam in tenebris
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
sicut fui in diebus adulescentiae meae quando secreto Deus erat in tabernaculo meo
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
quando erat Omnipotens mecum et in circuitu meo pueri mei
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
quando lavabam pedes meos butyro et petra fundebat mihi rivos olei
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
quando procedebam ad portam civitatis et in platea parabant cathedram mihi
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
videbant me iuvenes et abscondebantur et senes adsurgentes stabant
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
principes cessabant loqui et digitum superponebant ori suo
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
vocem suam cohibebant duces et lingua eorum gutturi suo adherebat
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
auris audiens beatificabat me et oculus videns testimonium reddebat mihi
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
quod liberassem pauperem vociferantem et pupillum cui non esset adiutor
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
benedictio perituri super me veniebat et cor viduae consolatus sum
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
iustitia indutus sum et vestivit me sicut vestimento et diademate iudicio meo
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
oculus fui caeco et pes claudo
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
pater eram pauperum et causam quam nesciebam diligentissime investigabam
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
conterebam molas iniqui et de dentibus illius auferebam praedam
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
dicebamque in nidulo meo moriar et sicut palma multiplicabo dies
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
radix mea aperta est secus aquas et ros morabitur in messione mea
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
gloria mea semper innovabitur et arcus meus in manu mea instaurabitur
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
qui me audiebant expectabant sententiam et intenti tacebant ad consilium meum
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
verbis meis addere nihil audebant et super illos stillabat eloquium meum
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
expectabant me sicut pluviam et os suum aperiebant quasi ad imbrem serotinum
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
si quando ridebam ad eos non credebant et lux vultus mei non cadebat in terram
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
si voluissem ire ad eos sedebam primus cumque sederem quasi rex circumstante exercitu eram tamen maerentium consolator
