Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
Ayuba ya ci gaba da jawabinsa,
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
“Da ma ina nan lokacin da ya wuce baya can, kwanakin da Allah yake lura da ni,
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
lokacin da fitilarsa take haske a kaina na yi tafiya cikin duhu tare da haskensa.
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
Kwanakin da nake tasowa, lokacin da abokantakar Allah ta sa wa gidana albarka,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
lokacin da Maɗaukaki yana tare da ni, kuma’ya’yana suna kewaye da ni,
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
lokacin da ake zuba madara a inda nake takawa, duwatsu kuma suna ɓulɓulo mini man zaitun.
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
“Sa’ad da na je ƙofar birni na zauna a bainin jama’a,
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
matasan da suka gan ni sukan ja gefe tsofaffi kuma suka tashi tsaye;
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
sarakuna suka yi shiru suka rufe bakunansu da hannuwansu;
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
Muryar manya ta yi tsit harshensu ya manne a rufin bakunansu.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
Duk wanda ya ji ni ya yaba mini waɗanda suka gan ni kuma sun amince da ni,
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
domin na ceci matalauta waɗanda suka nemi taimako, da marasa mahaifi waɗanda ba su da wanda zai taimake su.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
Mutumin da yake bakin mutuwa ya sa mini albarka. Na faranta wa gwauruwa zuciya.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
Na yafa adalci ya zama suturata; gaskiya ita ce rigata da rawanina.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
Ni ne idon makafi kuma ƙafa ga guragu.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
Ni mahaifi ne ga masu bukata; na tsaya wa baƙo.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
Na karya ƙarfin mugaye na ƙwato waɗanda suke riƙe da haƙoransu.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
“Na yi tunani cewa, ‘Zan mutu a cikin gidana, kwanakina da yawa kamar turɓayar ƙasa.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
Jijiyoyina za su kai cikin ruwa, kuma raɓa za tă kwanta a rassana dukan dare.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
Ɗaukakata za tă kasance tare da ni garau, bakana koyaushe sabo ne a hannuna.’
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
“Mutane suna mai da hankali su saurare ni, suna yin shiru don su ji shawarata.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
Bayan da na yi magana, ba su ƙara ce kome ba. Maganata ta shige su.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
Sukan jira ni kamar yadda ake jiran ruwan sama. Sukan sha daga cikin maganganuna kamar mai shan ruwan bazara.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
Sa’ad da na yi musu murmushi da ƙyar sukan yarda; hasken fuskata yana da daraja a gare su.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Na zaɓar masu inda za su bi na kuma zauna kamar sarkinsu; na zauna kamar sarki a cikin rundunansu; ina nan kamar mai yi wa masu makoki ta’aziyya.
