Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
Job resumed speaking and said,
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
“Oh, that I were as I was in the past months when God cared for me,
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
when his lamp shined on my head, and when I walked through darkness by his light.
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
Oh, that I were as I was in the ripeness of my days when the friendship of God was on my tent,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
when the Almighty was yet with me, and my children were around me,
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
when my way was covered with cream, and the rock poured out for me streams of oil!
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
When I went out to the city gate, when I sat in my place in the city square,
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
the young men saw me and kept their distance from me in respect, and the aged people rose and stood for me.
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
The princes used to refrain from talking when I came; they would lay their hand on their mouths.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
The voices of the noblemen were hushed, and their tongue clung to the roof of their mouths.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
For after their ears heard me, they would then bless me; after their eyes saw me, they would then give witness to me and approve of me
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
because I rescued the one who was poor when he cried out, and the one who had no father when he had no one to help him.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
The blessing of him who was about to perish came on me; I caused the widow's heart to sing for joy.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
I put on righteousness, and it clothed me; my justice was like a robe and a turban.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
I was eyes to blind people; I was feet to lame people.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
I was a father to needy people; I would examine the case even of one whom I did not know.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
I broke the jaws of the unrighteous man; I plucked the victim out from between his teeth.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
Then I said, 'I will die in my nest; I will multiply my days like the grains of sand.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
My roots are spread out to the waters, and dew lies all night on my branches.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
The honor in me is always fresh, and the bow of my strength is always new in my hand.'
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
To me men listened; they waited for me; they stayed silent to hear my advice.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
After my words were done, they did not speak again; my speech dropped like water on them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
They always waited for me as they waited for rain; they opened their mouth wide to drink in my words, as they would do for the latter rain.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
I smiled on them when they did not expect it; they did not reject the light of my face.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
I selected their way and sat as their chief; I lived like a king in his army, like one who comforts mourners.
