Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
And Job continued to take up his parable, and said,
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
Who will give me back months like those which are past, days like those when God guarded me;
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
When his lamp shone over my head, when by his light I could walk in darkness;
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
As I was in the days of my abundance, when the confidence of God was upon my tent:
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
When the Almighty was yet with me, when my servants stood round about me;
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
When I bathed my steps in cream, and the rock poured out near me streamlets of oil!
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
When I went out to the gate close by the city, when in the open place I established my seat:
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
Young men saw me, and hid themselves; and the aged rose up, and remained standing;
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
Princes stopped in the midst of [their] words, and laid their hand on their mouth:
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
The voice of nobles was arrested, and their tongue cleaved to their palate.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
For the ear that heard me called me happy; and the eye that saw me bore witness for me;
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
Because I delivered the poor that cried, and the fatherless, yea, that had none to help him.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
The blessing of him that was ready to perish came upon me; and the heart of the widow I caused to sing for joy.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
I took righteousness as my garment, and it clothed me: as a robe and a mitre was justice unto me.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
Eyes was I to the blind; and feet to the lame was I.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
A father was I to the needy; and the cause of him I knew not I used to investigate.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
And I broke the cutting-teeth of the wrong-doer, and out of his teeth I cast down his prey.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
And I said then, “In the midst of my nest shall I depart hence, and like the sand shall I have many days.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
My root will stand open for the water, and the dew will lodge on my boughs.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
My glory will ever be new with me, and my bow will acquire fresh strength in my hand.”
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
Unto me men listened, and waited, and watched in silence for my counsel
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
After my words they made no reply, and my speech dropped on them [like dew].
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
And they waited for me as for the rain, and they opened wide their mouth as for the latter rain.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
I smiled on those that had lost their confidence; and the light of my countenance they never cast down.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
I chose their way for them, and I sat as chief, and dwelt as king in his army, as one that comforteth mourners.
