Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
And Job continued and said in his parable,
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
Oh that I were as in months past, wherein God preserved me!
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
As when his lamp shone over my head; when by his light I walked through darkness.
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
[As] when I steadfastly pursued my ways, when God took care of my house.
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
When I was very fruitful, and my children were about me;
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
when my ways were moistened with butter, and the mountains flowed for me with milk.
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
When I went forth early in the city, and the seat was placed for me in the streets.
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
The young men saw me, and hid themselves: and all the old men stood up.
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
And the great men ceased speaking, and laid their finger on their mouth.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
And they that heard [me] blessed me, and their tongue clave to their throat.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
For the ear heard, and blessed me; and the eye saw me, and turned aside.
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
For I saved the poor out of the hand of the oppressor, and helped the fatherless who had no helper.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
Let the blessing of the perishing one come upon me; yes, the mouth of the widow has blessed me.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
Also I put on righteousness, and clothed myself with judgment like a mantle.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
I was the eye of the blind, and the foot of the lame.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
I was the father of the helpless; and I searched out the cause which I knew not.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
And I broke the jaw teeth of the unrighteous; I plucked the spoil out of the midst of their teeth.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
And I said, My age shall continue as the stem of a palm tree; I shall live a long while.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
[My] root was spread out by the water, and the dew would lodge on my crop.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
My glory was fresh in me, and by bow prospered in his hand.
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
[Men] heard me, and gave heed, and they were silent at my counsel.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
At my word they spoke not again, and they were very gland whenever I spoke to them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
As the thirsty earth expecting the rain, so they [waited for] my speech.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
Were I to laugh on them, they would not believe [it]; and the light of my face has not failed.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
I chose out their way, and sat chief, and lived as a king in the midst of warriors, as one comforting mourners.
