Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
Job went on speaking.
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
“I wish I was back in the old days when God looked after me!
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
His light shone above me and lit my way through the darkness.
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
When I was young and strong, God was my friend and spoke to me in my home.
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
The Almighty was still with me and I was surrounded with my children.
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
My herds produced much milk, and oil flowed freely from my olive presses.
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
I went out to the city gate and took my seat in the public square.
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
The young men saw me and moved out of the way; the elders would stand up for me.
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
The leaders remained silent and covered their mouths with their hands.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
The voices of the officials were hushed; they held their tongues in my presence.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
Everyone who listened to me praised me; whoever saw me commended me,
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
because I gave to the poor who called out to me and the orphans who had no one to help them.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
Those who were about to die blessed me; I made the widow sing for joy.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
Being true and acting right were what I wore for clothing.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
I was like eyes for the blind and feet for the lame.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
I was like a father to the poor, and I defended the rights of strangers.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
I broke the jaw of the wicked and made them drop their prey from their teeth.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
I thought I would die at home, after many years.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
Like a tree my roots spread out to the water; the dew rests on my branches overnight.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
Fresh honors were always being given to me; my strength was renewed like an unfailing bow.
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
People listened carefully to what I had to say; they kept quiet as they listened to my advice.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
Once I had spoken they had nothing else to say; what I said was enough.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
They waited for me like people waiting for rain; their mouths wide open for the spring rain.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
When I smiled at them they could hardly believe it; my approval meant all the world to them.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
I decided the way forward as their leader, living like a king among his soldiers, and when they were sad I comforted them.
