Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
Job also added to this, using figures of speech, and he said:
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
Who will grant to me that I might be as I was in former months, according to the days when God kept watch over me?
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
At that time, his lamp shined over my head, and by his light, I walked through the darkness.
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
I was then just as in the days of my youth, when God was privately in my tabernacle.
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
At that time, the Almighty was with me and my children surrounded me.
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
Then, I washed my feet with butter, and a boulder poured out rivers of oil for me.
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
When I went to the gate of the city, or to the main street, they prepared a chair for me.
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
The youths saw me and hid themselves, and the elders, rising up, remained standing.
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
The leaders stopped talking, and they placed a finder over their mouth.
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
The commanders subdued their voice, and their tongue adhered to their throat.
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
The ear that heard me, blessed me, and the eye that saw me, gave testimony for me.
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
This was because I had freed the poor, who cried out, and the orphan, who had no helper.
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
The blessing of him who would have been destroyed came upon me, and I consoled the heart of the widow.
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
I put on justice, and I clothed myself with my judgment, like a robe and a diadem.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
I was an eye for the blind and a foot for the lame.
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
I was the father of the poor; and if I lacked knowledge about any case, I investigated very diligently.
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
I crushed the jaws of the impious, and I took away prey from his teeth.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
And I said, “I will die in my little nest, and like a palm tree, I will multiply my days.
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
My root has been spread beside the waters, and the dew will remain with my harvest.
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
My glory will always be restored, and my bow will be restored to my hand.”
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
Those who heard me, expected vindication, and they listened closely in silence to my counsel.
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
To my words, they dared to add nothing, and my eloquence poured over them.
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
They waited for me as for rain, and they opened their mouth as for belated rains.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
If I had ever laughed at them, they would not have believed it, and the light of my face was not cast down towards the ground.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
If I wished to go to them, I sat down first, and, though I sat like a king surrounded by an army, yet I was a comforter to those who mourned.
