Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
Og Job vedblev at fremsætte sit Tankesprog:
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
Ak, havde jeg det som tilforn, som dengang Gud tog sig af mig,
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
da hans Lampe lyste over mit Hoved, og jeg ved hans Lys vandt frem i Mørke,
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
som i mine modne År, da Guds Fortrolighed var over mit Telt,
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
da den Almægtige end var hos mig og mine Drenge var om mig,
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
da mine Fødder vaded i Fløde, og Olie strømmede, hvor jeg stod,
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
da jeg gik ud til Byens Port og rejste mit Sæde på Torvet.
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
Når Ungdommen så mig, gemte deo sig, Oldinge rejste sig op og stod,
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
Høvdinger standsed i Talen og lagde Hånd på Mund,
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
Stormænds Røst forstummed, deres Tunge klæbed til Ganen;
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
Øret hørte og priste mig lykkelig, Øjet så og tilkendte mig Ære.
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
Thi jeg redded den arme, der skreg om Hjælp, den faderløse, der savned en Hjælper;
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
den, det gik skævt, velsignede mig, jeg frydede Enkens Hjerte;
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
jeg klædte mig i Retfærd, og den i mig, i Ret som Kappe og Hovedbind.
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
Jeg var den blindes Øje, jeg var den lammes Fod;
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
jeg var de fattiges Fader, udreded den mig ukendtes Sag;
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
den lovløses Tænder brød jeg, rev Byttet ud af hans Gab.
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
Så tænkte jeg da: "Jeg skal dø i min Rede, leve så længe som Føniksfuglen;
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
min Rod kan Vand komme til, Duggen har Nattely i mine Grene;
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
min Ære er altid ny, min Bue er altid ung i min Hånd!"
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
Mig hørte de på og bied, var tavse, mens jeg gav Råd;
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
ingen tog Ordet, når jeg havde talt, mine Ord faldt kvægende på dem;
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
de bied på mig som på Regn, spærred Munden op efter Vårregn.
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
Mistrøstige smilte jeg til, mit Åsyns Lys fik de ej til at svinde.
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
Vejen valgte jeg for dem og sad som Høvding, troned som Konge blandt Hærmænd, som den, der gav sørgende Trøst.
