Jobin 29
1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
約伯又接着說：
2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
惟願我的景況如從前的月份， 如上帝保守我的日子。
3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
那時他的燈照在我頭上； 我藉他的光行過黑暗。
4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
我願如壯年的時候： 那時我在帳棚中， 上帝待我有密友之情；
5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
全能者仍與我同在； 我的兒女都環繞我。
6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
奶多可洗我的腳； 磐石為我出油成河。
7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
我出到城門， 在街上設立座位；
8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
少年人見我而迴避， 老年人也起身站立；
9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
王子都停止說話， 用手摀口；
10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
首領靜默無聲， 舌頭貼住上膛。
11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
耳朵聽我的，就稱我有福； 眼睛看我的，便稱讚我；
12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
因我拯救哀求的困苦人 和無人幫助的孤兒。
13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
將要滅亡的為我祝福； 我也使寡婦心中歡樂。
14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
我以公義為衣服， 以公平為外袍和冠冕。
15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
我為瞎子的眼， 瘸子的腳。
16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
我為窮乏人的父； 素不認識的人，我查明他的案件。
17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
我打破不義之人的牙床， 從他牙齒中奪了所搶的。
18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
我便說：我必死在家中， 必增添我的日子，多如塵沙。
19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
我的根長到水邊； 露水終夜霑在我的枝上。
20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
我的榮耀在身上增新； 我的弓在手中日強。
21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
人聽見我而仰望， 靜默等候我的指教。
22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
我說話之後，他們就不再說； 我的言語像雨露滴在他們身上。
23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
他們仰望我如仰望雨， 又張開口如切慕春雨。
24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
他們不敢自信，我就向他們含笑； 他們不使我臉上的光改變。
25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
我為他們選擇道路，又坐首位； 我如君王在軍隊中居住， 又如弔喪的安慰傷心的人。
