Jobin 28
1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
Zagotovo obstaja žila za srebro in prostor za zlato, kjer ju prečiščujejo.
2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
Železo je vzeto iz zemlje in bron je staljen iz kamna.
3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
On postavlja konec temi in preiskuje vso popolnost: kamne iz teme in smrtno senco.
4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
Poplava izbruhne ven, proč od prebivalca, celo vode, pozabljene od stopala. Posušene so, odtekle so proč od ljudi.
5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
Glede zemlje, iz nje prihaja kruh, in pod njo je obrnjeno, kakor bi bil ogenj.
6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
Njeni kamni so mesto za safirje in ta ima zlati prah.
7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
Je steza, ki je nobena perjad ne pozna in ki je jastrebovo oko ni videlo.
8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
Levji mladiči je niso pomendrali niti krut lev ni šel mimo nje.
9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
Svojo roko izteguje nad skalo, gore prevrača pri koreninah.
10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
Reke vrezuje med skalami in njegovo oko vidi vsako dragoceno stvar.
11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
Poplave zvezuje pred poplavljanjem in stvar, ki je skrita, prinaša na svetlobo.
12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Toda kje se bo našla modrost? In kje je kraj razumevanja?
13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
Človek ne ve za njeno vrednost niti je ni najti v deželi živih.
14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
Globina pravi: ›V meni je ni.‹ Morje pravi: ›Ta ni z menoj.‹
15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
Ni je moč dobiti za zlato niti ne bo srebro odtehtano za njeno vrednost.
16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
Ta ne more biti primerjana z zlatom iz Ofírja, z dragocenim oniksom ali safirjem.
17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
Zlato in kristal ji ne moreta biti enaka in njena zamenjava ne bo za dragocenosti iz čistega zlata.
18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
Nobene omembe ne bo narejene o koralah ali o biserih, kajti cena modrosti je nad rubini.
19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
Topaz iz Etiopije ji ne bo enak niti ne bo ovrednotena s čistim zlatom.
20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Od kod potem prihaja modrost? In kje je kraj razumnosti?
21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
Videti je, da je skrita pred očmi vseh živih in prikrita pred zračno perjadjo.
22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
Uničenje in smrt pravita: ›O njeni slavi sva slišala s svojimi ušesi.‹
23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
Bog razume njeno pot in on pozna njen kraj.
24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
Kajti gleda do koncev zemlje in vidi pod celotnim nebom,
25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
ko naredi težo za vetrove in vode odmerja z mero.
26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
Ko je naredil odlok za dež in pot za bliskanje groma,
27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
potem jo je videl in jo oznanja. Pripravlja jo, da, in razpoznava.
28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."
Človeku pa pravi: ›Glej, strah Gospodov, to je modrost; in oditi od zla je razumevanje.‹«
