Jobin 28
1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
HE oiaio, he wahi ahu no ke kala, A he wahi no ke gula, kahi a lakou e hoomaemae ai.
2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
Ua laweia ka hao mailoko mai o ka lepo, A ua hooheheeia ke keleawe mailoko mai o ka pohaku.
3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
Hoonoho no ia i ka hope no ka pouli, A imi no ia ma na wahi hohonu a pau; I ka pohaku o ka pouli a me ka malu make.
4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
Eli ae ia i lua mao aku mai kahi e noho ai na kanaka; Iho lakou ilalo aole ma ka wawae, A lewa lakou mai kanaka aku.
5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
O ka honua, kahi i puka mai ai ka berena, Ua hoohuaiia oia malalo iho ona e like me ke ahi.
6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
O kona mau pohaku, kahi o ka sapira; A he lepo gula kona.
7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
O ke alanui aole i ikeia e ka manu, Aole i ikeia e ka maka o ka vuletura;
8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
Aole i hehi iho na holoholona hihiu ia ia, Aole ka liona i maalo ae ilaila.
9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
Kau aku no ia i kona lima maluna o ka pohakupaa; Hookahuli ae ia i na mauna mai ke kumu aku.
10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
Hoopoha no ia i ke kahawai mawaena o na pohaku; A ike no kona maka i na mea waiwai nui a pau.
11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
Pani aku no ia i na wai i ke kahe ana iho, A o na mea i hunaia kana i lawe mai ai i ka malamalama.
12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Aka, mahea la e loaa'i ka noeau? Mahea hoi kahi o ka naauao?
13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
Aohe kanaka i ike i kona kumukuai; Aole hoi e loaa ia ma ka aina o ka poe e ola ana.
14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
I mai ka hohonu, Aole ia iloko o'u: I mai la hoi ke kai, Aole ia me au.
15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
Aole e haawiia ke gula maikai i kumu e loaa mai ai, Aole hoi e kaupaona ke kala i kumukuai nona.
16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
Aole e kau pu ia oia me ke gula o Opira, Me ka pohaku onika maikai a me ka sapira.
17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
Aole e hoolikeia ke gula a me ka pohaku aniani me ia: Aole e hooliloia ia mea no na ipu gula maikai.
18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
Aole e manaoia ke akoakoa, a me ka pohaku maikai: No ka mea, o ka waiwai o ka noeau ua oi aku ia mamua o na momi.
19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
Aole e hoolikeia ke topaza o Aitiopa me ia, Aole hoi ia e kau pu ia me ke gula maikai.
20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Mai hea mai hoi ka noeau? A mahea hoi kahi o ka naauao?
21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
No ka mea, ua hunaia oia mai na maka aku o ka poe a pau e ola ana, A ua nalo oia mai na manu o ka lewa aku.
22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
I mai la ka po a me ka make, Ua lohe no maua me ko maua pepeiao i kona lono.
23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
Ua maopopo no i ke Akua kona aoao, A oia ka i ike i kona wahi.
24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
No ka mea, oia ka i nana aku i na welau o ka honua, Ua ike no ia malalo o ka lani a pau;
25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
E hana i ka mea kaupaona no ka makani, A ua ana no ia i na wai maloko o ka mea ana.
26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
I kana hana ana i ke kanawai no ka ua, A me ke ala no ka uwila o ka hekili;
27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
Alaila ike no oia ia mea, a hoike mai hoi ia; Hoomakaukau oia ia mea, a imi aku hoi ia mea.
28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."
A ua i mai no ia i ke kanaka, Aia hoi, o ka makau i ka Haku, oia ka noeau; A o ka haalele i ka hewa, oia ka naauao.
